Bielgeschrey. Tuleeko Madlena, Pernilla!
Pernilla. Hän tulee tuossa paikassa.
Eerikki Matinpoika (Bielgeschreylle). Rakas tyttärenne taitaa pukeuta.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä. (Kovasti). Niin, niin luulen. Muutoin ei hän juuri pidä koristuksista vaaria, mutta luultavasti hän nyt tarttuu koreuteenkin.
Eerikki Matinpoika. Herra ei itsekään ole paljo koreuden puoleen, siksi eivät ole hänen lapsensakaan.
Bielgeschrey (hiljaan). Taas kutsujan kieltä. (Kovasti). Ei minusta opi kukaan talossani ylellisyyttä.
Eerikki Matinpoika. Niin, herra on sen sanonut minulle itse.
Bielgeschrey. Onko minulla siis nykyjään ollut kunnia puhua teidänkin kanssanne?
Eerikki Matinpoika (hiljaan). Ha, ha, ha! taas meni tuuleen. (Kovasti).
Minä näen herralla olevan pään aina täynnänsä toimituksia.
Bielgeschrey. Se on totta, hyvä herra! Siksi olenki valinnut ahkeran nuoren miehen vävykseni, joka saattaa olla minulle apuna.