Bielgeschrey. Kyllähän minä tiedän sen olevan teidän kutsujan puheenpartta kutsua talon piikaa tyttäreksi ja herraa langoksi, mutta jos teidän poikanne on saanut minun emäntäpiikani, niin emme kuitenkaan ole langoksia; sillä totisesti minä en ole koskaan koskenut häneen.
Pernilla. Pidä korvasi auki, Pernilla!
Eerikki Matinpoika. Mitä tuhannen tulimaista te puhutte emäntäpiiastanne? Teettekö te tyttärenne palveluspiiaksenne?
Bielgeschrey. En, minä tunnen kyllin tyttäreni, ja minä tunnen kyllin emännöitsijäni, hyvä kutsujamies!
Eerikki Matinpoika. Minä en ole mikään kutsujamies, saakeli soikoon!
Bielgeschrey. Pernilla! Hän sanoo ei olevansakaan mikään kutsujamies, totta jumalaut' ollette kutsuja.
Pernilla. Aivan, herra! Se on vanhempia kutsujamiehiä tässä kaupungissa.
Eerikki Matinpoika. Mene hiiteen, sinä juorukello! kun kehtaat valehdella! Minun nimeni on Eerikki Matinpoika, ja minä olen puukhollari. Ja tuossa on minun poikani Pekka, joka on laillisesti ja julkisesti tullut naimiseen teidän tyttärenne kanssa.
Bielgeschrey. Mitä lemmon ilvettä tämä on? Minun pääni on jo puoli pyörällä. (Leanderille). Kuulkaa herra! Ettekö te ole puukhollari, Eerikki Matinpoika?
Leander. Suokaa anteeksi, rakas appeni! Minun nimeni on Leander ja olen herra Jeronimon poika.