Bielgeschrey. Hei, mon frère! älkää puhuko joutavia, kukaan muu ei tiedä mistä kenkä puristaa kuin se, jolla se on jalassa.
Leander. Voi, rakas appeni! jos te annatte vihanne sammua, vakuutan ja lupaan minä käyttää kaiken aikani kirjoitukseen ja luvunlaskuun, auttaakseni teitä toimissanne.
Pernilla. Ja sen minä myös takaan, herra, että hän tekee.
Bielgeschrey. Niin sinä, pärisijä! Sinä saat maksaa minulle tämän leikin.
Pernilla. Jos en minä pitäisi herran taloa kunniassa, niin olisin antanut asiain mennä menoaan. Mutta kun en suvainnut nähdä herraa pilkkana ja mamselia epätoivoon langenneena sellaisessa naimisessa, olen tarttunut tähän keinoon.
Leonard, Hän puhuu oikein, sillä miksikä olisi hän antaunut sellaiseen vaaraan, jos ei hänen ahkera huolensa olisi pakottanut häntä siihen?
Bielgeschrey. Lupaatteko siis minulle, herra, oppia puukhollarin keinoa.
Leander. Sen vannon, rakas appeni.
Bielgeschrey. Mitä te siis neuvotte minun tekemään, mon frère?
Leonard. Minä neuvon ja pyydän veljellisen rakkautemme tähden, että te annatte kaikki anteeksi, sillä avioliittokirjat ovat päätetyt, ja niitä ei saata enää purkaa.