Bielgeschrey. Niin on se siis varma, herra, että te tahdotte oppia puulhollarin taitoa?
Leander. Varma, sen vannon, rakas appeni.
Bielgeschrey, Niin kutsun siis teitä vävykseni ja annan kaikille muille anteeksi mitä ne ovat minua vastaan tehneet. Nouskaa nyt ylös! (Kaikki nousevat ylös). Herra Eerikki Matinpoika, te näette kuinka on käynyt. Minä aivoin antaa tyttäreni pojallenne; mutta nämä rakastuneet ihmiset ovat keinotelleet hänen emäntäpiian käsiin. Hän on muutoin varsin hyvä ihminen, hyvistä ihmisistä syntynyt eikä yli neljänkymmenen vuoden vanha, niin että vielä on toivoakin että hän saattaa enentää puukhollarin sukua.
Eerikki Matinpoika. Pitäkää, lemmollakin, itse emäntäpiikanne. Se ei tule koskaan minun miniäkseni.
Bielgeschrey. Siitä sopikaa keskenänne.
Eerikki Matinpoika. Minä haastan teidät oikeuteen.
Bielgeschrey. Haastakaat piikani ja tuo mies, jotka ovat sepittäneet sen avioliiton, sillä minä saatan tehdä valani siitä, että se on tehty tietämättäni.
Eerikki Matinpoika. Voi, minua viheliäistä ihmistä!
Pekka. Voi minua Pekka Eerikinpoika parkaa!
Madlena. Voi minun enkelini! Älä ole vihassa!