Bielgeschrey. Äläpä vielä, kerroppa vielä! Mitä seuraa teeveden perästä?
Kristo. Sen perästä seuraa vintikielestä 3 killinkiä.
Bielgeschrey. Hiisi teidän kopiiastanne ja vertaamisestanne! 2 killinkiä teeveteen, seuraa: killinki kerjäläiselle.
Pernilla. Se on hävitöintä sellaista unhottaa. Nythän koko lasku tulee hulluksi.
Bielgeschrey. No älä muuta sano, Pernilla! Enkö minä ole onnetoin ihminen, jolla on sellaisia palvelijoita. Kun niiden pitäisi minua auttaa toimituksissani, suovat ne vaan lisää minun niskoilleni. Kirjoittakaa uudestaan, te lurjukset, kukin kopiiansa, tietänen sitte viimeinkin sen olevan oikein.
Pernilla. Eikö herra tahtoisi juoda teetä?
Bielgeschrey. Onko minulla aikaa syödä ja juoda? Nyt minulla on kaksi kirjettä kirjoitettavana. Kirjeen kirjoittamista pidetään helppona työnä; mutta ne sen sinä pitänevät, jotka eivät ole koittaneet mitä se on; sillä tässä on samalla kerralla ajatteleminen postipaperia, kynää, läkkiä, kynttilää, sikilliä, niin että voipi tulla päästä hulluksi kaikkea tätä ajatellessa.
Pernilla. Herra unhotti vielä lakan pois luettelostaan.
Bielgeschrey. Se on oikein, Pernilla, se on lukematointa. Kirjoitatteko te siellä, miehet?
Miehet. Kirjoitamme.