KAMARIPALVELIJA. Niin, herra tohtori! Hänen tilansa on aivan surkea.
TOINEN TOHTORI. Kuinka oikeastaan on terveytenne laita?
JEPPE. Ihan hyvin. Minua vaan vähän janottaa se viina, jota eilen join Jaakko suutarin luona. Antakaa minulle tuopillinen olutta ja laskekaa minut menemään, niin minun puolestani saa vetää vaikka hirteen kaikki maailman tohtorit, sillä minä en kaipaa heidän lääkkeitänsä.
ENSIMÄINEN TOHTORI. Siinä sen nyt kuulet, kuinka hän hourii, arvoisa virkaveljeni.
TOINEN TOHTORI. Kuta kiivaampi kuume alussa, sitä pikemmin houraus lakkaa. Koettakaamme herran suonta. Qvid tibi videtur, domine frater?
ENSIMÄINEN TOHTORI. Minun mielestäni pitäisi heti iskeä suonta.
TOINEN TOHTORI. Minäpä en ole samaa mieltä. Sillä tällaiset kummalliset taudit vaativat toisenlaista hoitoa. Parooni on nähnyt ilkeän ja eriskummallisen unen, joka on pannut veret liikkeelle ja huimannut aivot, niin että hän luulottelee olevansa talonpoika. Senvuoksi toimittakaamme hänelle semmoisia huvituksia, joista hän tavallisesti enimmän pitää, antakaamme hänelle semmoisia ruokia ja semmoisia viinejä, jotka paraiten menevät hänen makuunsa, ja soittakaamme hänelle niitä kappaleita, joita hän mieluimmin kuuntelee.
(Hilpeä soitto alkaa.)
KAMARIPALVELIJA. Sehän on armollisen herramme lempikappale?
JEPPE. Niin kai. Saattaa olla. Pidetäänkö tässä talossa aina tällaista lystiä?