KAMARIPALVELIJA. Niin usein kuin te vaan suvaitsette; tehän meille kaikille ruuan ja palkan annatte.
JEPPE. Sepä kummaa, etten ollenkaan muista, mitä ennen olen tehnyt.
TOINEN TOHTORI. Tauti sen vaikuttaa, armollinen herra, että sairas unohtaa kaikki, mitä hän on ennen tehnyt. Juontuu mieleeni, kuinka muutama vuosi sitten eräs naapureistani joutui juomisesta niin pilalle, että hän kaksi päivää luuli olevansa ilman päätä.
JEPPE. Olisin iloissani, jos tämän piirikunnan tuomarille Kristolle kävisi samoin; mutta hänellä taitaa olla ihan toisenlaatuinen tauti, sillä hän luulee itsellänsä olevan hirveän suuren pään, vaikkei hänellä ole päätä pahintakaan, niinkuin hänen tuomioistaan kyllä näkyy.
(Kaikki nauravat: Ha-ha-ha!)
TOINEN TOHTORI. On hupaista kuulla herran laskevan leikkiä. Mutta palatakseni taas äskeiseen asiaan, niin tuo mies parka kulki ympäri kylää kysellen kaikilta, eikö kukaan ollut sattunut löytämään hänen päätänsä, jonka hän oli kadottanut. Mutta hän parani vihdoin viimein ja on nyt lukkarina Jyllannissa.
JEPPE. No, lukkariksi hän olisi kyllä kelvannut, vaikkei olisi päätänsä löytänytkään.
(Kaikki nauravat taas.)
(Jeppe sylkee ja niistää nenäänsä oikealle ja vasemmalle ja käyttäytyy kuin talonpoika ainakin.)
ENSIMÄINEN TOHTORI. Eikö arvoisa virkaveljeni muista, mitä tapahtui 10 vuotta sitten, kun muuan mies kuvitteli päänsä olevan kärpäsiä täynnä. Häntä ei saatu siitä uskosta, vaikka olisi puhuttu hänelle mitä, ennenkuin eräs ymmärtäväinen tohtori paransi hänet: Hän pani sairaan päälaelle laastarilapun, joka oli mustanaan kuolleita kärpäsiä; jonkun ajan kuluttua hän otti lapun pois ja näytti sairaalle siihen tarttuneet kärpäset ja sai hänet siihen uskoon, että ne olivat imeytyneet siihen hänen päästänsä; ja kohta parani mies. Olen myös kuullut kerrottavan toisesta miehestä, joka pitkällisen kuumetaudin jälkeen sai semmoisen päähänpiston, että koko maa hukkuisi tulvaan, jos hän vesitarpeensa tekisi. Ei kukaan saanut häntä luopumaan niistä ajatuksista, sillä hän sanoi tahtovansa kuolla yhteiskunnan hyväksi. Hänet parannettiin näin: Hänelle laitettiin sana ikäänkuin kaupungin päälliköltä, että kaupunkia muka uhkasi ankara piiritys, ja vallihaudoissa ei ollut yhtään vettä. Senvuoksi piti hänen täyttää ne, jotta vihollinen ei pääsisi kaupunkiin. Tuosta tuli sairas niin iloiseksi, kun hän huomasi voivansa tehdä palveluksen isänmaalleen sekä itselleen, että hän vapautui samalla kertaa vesipakostaan ja sairaudestaan.