JAAKKO. Terveeksi, herra parooni! Ha-ha-haa!
JEPPE. Etpä taida sitä oikein käsittää, Jaakko?
JAAKKO. En, vaikka seisoisin päälaellani.
JEPPE. Kuitenkin se saattaa olla täyttä totta, sillä sinä olet pöllöpää etkä ymmärrä niitä, kuin salatut ovat.
Nauravat ja laulavat:
Krouviin läksin mä ja krouviin läksit sä, meillä oli tyttöjä mukana. Hai tuttan juu. Sitten tuu. Sitten tuli pojat heitä halaamaan.
Viides kohtaus.
MAUNU. JEPPE. JAAKKO.
MAUNU. Ha-ha-ha! Nyt saatte kuulla saakelin lystin jutun, joka on tapahtunut eräälle Jeppe Niilonpojalle. Hänet löydettiin juovuksissa makaamasta tiepuolessa, puettiin toisiin vaatteisiin ja vietiin paroonin kartanoon, pantiin herran parhaaseen sänkyyn ja uskoteltiin, että hän on parooni, kun hän heräsi unestaan. Sitten hänet juotettiin taas uudestaan humalaan ja puettiin omiin vanhoihin ryysyihinsä ja kannettiin takaisin rikkatunkiolle. Kun hän sitten heräsi, niin hän luuli olleensa taivaassa. Olin nauraa itseni kuoliaaksi, kun kuulin voudin väeltä tämän jutun. Antaisinpa, totta vie, kokonaisen taalerin, jos saisin nähdä tuon narrin, ha-ha-ha!
JEPPE. Paljonko minä olen velkaa Jaakko?