JEPPE. Tiedä, että minä olen riippunut hirressä sen jälkeen kun viimeksi kanssasi juttelin.
JAAKKO. Eihän tuo mitä niin merkillistä. Minä en ollenkaan kadehdi onneasi. Mutta kuules, Jeppe! Missä oluttuopin tyhjennät, siihen myöskin pohjasakat karista; mutta sinä juot itsesi humalaan muualla ja tulet sitten minun talooni riitaa rakentamaan.
JEPPE. Hattu pois päästäsi ja heti, sinä lurjus! Etkö kuule, kuinka taskussani helisee?
JAAKKO (Pistää hatun kainaloonsa.) Herran poika! Mistä olet saanut niin paljon rahaa?
JEPPE. Parooninvirasta. Kerronpa sinulle, mitä minulle on tapahtunut; mutta anna minulle ensin lasillinen simaa, sillä arvoni ei salli minun nyt särpiä Tanskan viinaa.
JAAKKO. Maljasi, Jeppe!
JEPPE. Nyt kerron sulle kaikki, mitä minulle on tapahtunut. Kun läksin luotasi, vaivuin sikeään uneen. Kun heräsin siitä, olin parooni ja join itseni uudestaan humalaan kanaljasäkin viiniä. Kun juovuin kanaljasäkistä, heräsin taas tässä piharikoilla, painuin uudelleen uneen siinä toivossa, että nukkumalla taas pääsisin parooninvirkaan. Mutta huomasin, ettei se temppu aina vetele, sillä akkani herätti minut mestari Eerikillään ja talutti minut tukkapäästä tupaan, osoittamatta pienintäkään kunnioitusta minun äskeiselle arvolleni. Tupaan tultuani sain semmoiset potkut takapuoleeni, että lensin päistikkaa taas ulos ja näin ympärilläni joukon otakiiniläisiä murjaaneja, jotka tuomitsivat minut pois päiviltä ja tappoivat minun rotanmyrkyllä. Kuoltuani minut hirtettiin, ja sitten kun olin hirtetty, virkosin minä taas eloon, ja sittenkun olin henkiin herännyt, sain minä neljä riksiä. Semmoinen on seikka, mutta kuinka se oikeastaan kävi, sen jätän sinun selitettäväksesi.
JAAKKO. Ha-ha-ha! Kylläpä sinä olet nähnyt unta, Jeppe.
JEPPE. Ellei minulla olisi nämä neljä riksiä taskussa, niin luulisinpä itsekin, että se oli vaan unennäköä. Jaakko, anna minulle vielä naukku! En viitsi enää ajatella kaikkia näitä hullutuksia, vaan juon itseni pätkään.
(Pitävät aika melua, ryypiskellen ja nauraen.)