JEPPE (Itkusilmin.) Etkö sentään antaisi minulle velaksi? Olenhan minä rehellinen mies.
JAAKKO. En pisaraakaan.
JEPPE. No tuoss' on sitten kolikko, senkin kitupiikki! Nyt se on tehty; juo nyt, Jeppe! — Ah-hah, miten hyvää se teki.
JAAKKO. Se lämmittää sisuksia kuin leivinuuni.
JEPPE. Niin, mutta paras puoli viinassa on se, että se antaa miehelle
niin rautaisen rohkeuden. Nyt en muistele enää Nillaani enkä mestari
Eerikkiä, semmoisen muutoksen sai minussa aikaan viimeinen naukku.
Kuules, Jaakko! Osaatkos tämän laulun?
Herra Pentti se riiteli rouvansa kans,
Tiluranttanttaa, tiluranttanttaa!
Niin kiivaasti illalla kammarissans,
Tiluranttanttaa, minä laulelen vaan!
Ja lintunen lauleli yksikseen,
Tiluranttanttaa, tiluranttanttaa!
Piru vieköön sen Nillankin nahkoineen,
Tiluranttanttaa, minä laulelen vaan!
Läksin minä kesäyönä kulkemaan,
Tiluranttanttaa, tiluranttanttaa!
Se lukkari on koira ja konna vaan,
Tiluranttanttaa, minä laulelen vaan!
Minä harmolla maantietä ratsastin,
Tiluranttanttaa, tiluranttanttaa!
Susi syököön sen koiran, sen lukkarin,
Tiluranttanttaa, minä laulelen vaan!
Mutta tiedätkös, mikä minun muijani on,
Tiluranttanttaa, tiluranttanttaa!
Hän on suuri lunttu ja kunniaton,
Tiluranttanttaa, minä laulelen vaan!
Ja tämän laulun olen minä itse sepittänyt!
JAAKKO. Älä hiidessä.
JEPPE. Jeppe ei olekaan niin tyhmä kuin sinä luulet; olenpa minä suutareistakin tehnyt tämmöisen veisun (laulaa):
Ja suutari viulua vingutti vaan, filepom! filepom!