JEPPE (Yksin. Tulee iloiseksi ja alkaa rallattaa.)
Valkea kana ja kirjava kana ne hyppäsi kukon niskaan…
Ah, jospa vielä uskaltaisin juoda yhden killingin. Ah, jospa vielä uskaltaisin juoda yhden killingin. Sen teen kuin teenkin. Ei, saakeli sentään, silloin mun paha perii. Jos vaan pääsen kapakan näkyvistä loitommalle, niin ei hätää mitään; mutta se tuntuu kuin väkisin pitelevän minusta kiinni. Mennään sisään. (Aikoo mennä, vaan seisahtuu.) Ai-ai Jeppe, mitä nyt aiot tehdä? Tuntuu kuin Nilla seisoisi tiellä edessäni, mestari Eerikki kädessä. Parasta on, että käännyn takaisin. Ah, jospa uskaltaisin juoda vielä yhden killingin. Vatsa sanoo: juo, selkä sanoo: elä juo. Kumpaa minun nyt on kuultava? Eikö vatsa ole varmempi kuin selkä? Luulenpa että on. (Arvellen.) Kolkutanko? Hoi, Jaakko suutari! Tule ulos! Mutta se perhanan akka tulee taas mieleeni. Kun se vaan ei löisi selkäluita rikki, viis minä muusta veisaisin; mutta se pieksää kuin p— — — (Aikoo mennä). Jumala paratkoon! Mitä teen minä mies parka nyt? Hillitse luontosi, Jeppe! Olisihan häpeä syöksyä onnettomuuteen yhden mitättömän viinaryypyn takia. Ei, se ei saa tapahtua tällä kertaa. Minä lähden matkaani. (On vaikea seisoa, tahtoo aina kallistua kantapäilleen). Ah, jospa uskaltaisin juoda vielä yhden ainoan killingin. Oli onnettomuus, että pääsin ensinkään viinan makuun; nyt en enää voi paikalta liikahtaakaan. Mars matkaan, jalat! Piru teidät periköön, ell'ette siitä liikkeelle lähde! Mutta ne kanaljat eivät vaan tahdo. Ne pyrkivät kapakkaan takaisin. Jäseneni käyvät sotaa keskenään: vatsa ja koivet vetävät kapakkaan, ja selkä tahtoo kaupunkiin. (Lyö hatulla jalkojaan). Ettekö mene, senkin koirat! Senkin naudat! Ettekö mene, senkin koirat! Senkin naudat! Senkin lurjukset! Ei perhana sittenkään, ne pyrkivät vaan takaisin kapakkaan; pahempi leikki on saada ne kääntymään pois kapakasta kuin saada laukki tammani ulos tallista. Ah jospa uskaltaisin juoda vielä yhden ainoan killingin. Kenties Jaakko suutari uskoo minulle velaksi killingin tai parin viinat, jos oikein hartaasti rukoilen? Hei, Jaakko! vielä naukku viinaa kahdella killingillä.
Kuudes kohtaus.
JAAKKO. JEPPE.
JAAKKO. Kas vaan, Jeppe! Joko olet tullut takaisin? Jopa arvelinkin, että sinä jäit liian vähälle. Mitä se semmoinen tilkka miehessä tuntuu? Eihän siitä vielä kaulakaan kastu.
JEPPE. Niinpä kyllä, Jaakko! Anna minulle vielä yhdellä killingillä. (Itsekseen.) Kun saan sen suuhuni, niin hänen on pakko jättää se minulle velaksi, tahtokoonpa sitten tai ei.
JAAKKO. Tässä on ryyppy, mutta ensin rahat.
JEPPE. Ensin napsu, sitten maksu, niinhän sananlaskukin sanoo.
JAAKKO. Ei nyt huolita sananlaskuista! Ellet maksa etukäteen, et saa pisaraakaan. Minä olen vannonut, etten anna velaksi kenellekään, en edes kartanon voudille.