Gert. Tottahan toki minä Harslevin tunnen; kerran matkustin sieltä Kieliin, enkä koskaan unhota sitä matkaa. Muun muassa sattui samalle matkalle eräs hattumaakarin sälli, perin kelpo mies, joka vieläkin asuu Kielissä, ja pidetään sitä siellä parhaimpana mestarina. — Summa summarum: me matkustimme yksissä Kieliin, koetellaksemme siellä onneamme. Sillä Kiel on käsityöläisille aivan erinomainen kaupunki. Moni minunkin tuttavistani on tullut sinne ihan tyhjin käsin, mutta jo muutaman vuoden perästä on heillä ollut mainio toimeentulo. Kas, asianlaita on sellainen, että työväkeä on kaupungissa vähän, ja asukkaat ovat varakkaita ja maksavat hyvin. Sitäpaitse saa kaikkea siellä perin helpolla hinnalla. Kerronpa herralle lyhyesti, missä hinnassa esimerkiksi ruokatavara oli minun aikanani. Naula parasta läskiä, mitä mies voi toivoa rokkansa höysteeksi, maksoi vaan lyypekkiläisen killingin.
Poika. Ah, herraseni se käy ihan liian pitkäksi kertoa.
Gert. Naula häränlihaa maksoi äyrin.
Poika. Hoo! Mutta kuuluukos tuo nyt matkaan?
Gert. Puoli tynnyriä voita neljä riksiä.
Poika. Kuulkaas nyt, hyvä herra! Minä sanon suoraan ettei minulla ole kärsivällisyyttä kuunnella kaikkea tuollaista.
Gert. Tiu munia lyypekkiläisen killingin.
Poika. Mutta mitä herran nimessä minulla on tekemistä teidän munienne, voinne ja läskinne kanssa?
Gert. Pullo franskalaista viiniä maksoi vaan — — — No, no, herraseni! älkää toki tulko kärsimättömäksi. Minä siis jätän kaiken tämän ja kerron vaan itse matkasta. Ensimmäisessä kestikievarissa matkan varrella tapasimme miehen, joka näytti oikein siistiltä kiiltonappisessa takissaan ja mustissa samettihousuissaan. Tuo samainen mies puhutteli meitä hyvin ystävällisesti ja sanoi: eikös meidän hyvät herrat sopisi maistaa jotain tässä yhdessä. Me kiitimme kunniasta, ja niin tyhjensimme sitten hänen kanssaan pullon toisensa perästä "in bona caritate", kunnes me, luvalla sanoen, olimme jo aika pöpperössä. Silloin hän vihdoin nousi ja esitti meille veljenmaljan ja me pokkuroimme ja pokkuroimme ja joimme veljenmaljan hänen kanssaan. Sillä aikaa istui kyytimiehemme jossain nurkassa ja virnisteli siellä partaansa. Me kysyimme häneltä jo parikin kertaa: "Svager! Warumb' lakt Er?" Mutta hän vaan aina vastasi: "Nix". Sitte vasta, kun uusi veljemme oli mennyt, saimme häneltä kuulla, että se olikin Slesvigin pyöveli. Ja nyt kysyn teiltä hyvä herra! onko ihmisillä todellakin oikeus suuttua meille siitä? Sillä — anteeksi, minulla on sellainen kauhea yskä, täytyy kääntyä vähän syrjään. (Sillä aikaa toinen hiipii pois. Gert rykii ja puhuu aina välillä, yhä poispäin kääntyneenä.) Sillä, niinkuin jo sanoin, mistä kummasta me sen olisimme voineet tietää, että hän oli Slesvigin pyöveli (rykii taas) ja "posito" (rykii taas) että jos me sen olisimme tienneetkin (rykii taas) niin, entäs sitten? Sillä jos oikein perään ajattelee, mikä oikeastaan teloittaja on? (rykii taas ja kääntyy sitten toisen puoleen) Esivallan virkamies. — Mutta mihinkä hän joutui? Veikö itse piru harslevilaisen? Hei herra harslevilainen! Harslevilainen! Harslevilainen! Eikös se ole hävitöntä, noin juosta pois kesken kunnon miehen puhetta? Totta totisesti minä kerron apteekkarille, kuinka hävittömiä hänen palvelijansa ovat. Poika varmaankin luuli olevansa espanjalainen grandi, kun oli noin kopea. En tiedä, mikä siinä on, mutta minun käy aina ohrasesti tässä kylässä. Olisinpa vaan jossain muualla niin ansaitsisin rahaa puheellani. Sillä tuskin on ketään, joka voisi sanoa, että minä joskuskaan olisin roskaa puhunut, että minä milloinkaan olisin puhunut sellaista kuin ilmoista, naimisista tai lastensynnyttämisistä. Ei! Minun esitykseni koskevat yksinomaan vaan poliitillisia tai ulkomaalaisia asioita, ja ovat ne sen arvoisia, ettei niitä voi kullallakaan maksaa. — Vaan jos joku sanoisi: Miksi viskaat helmiä sioille? vastaan minä: kun kerran olen alkanut jonkun esityksen, täytyy se minun myöskin lopettaa. Sellainen on luontoni, eikä mikään ärsytä minua niinkuin se, että joku on kuullut alun puheestani, eikä malta kuunnella sitä loppuun. Mutta, ai helkkarissa! Olin aivan unhoittaa asiani. Täytyy kolkuttaa.
8:sas kohtaus.