Gert. Toinen on Kölnin arkkipiispa.
Leonora. Mutta mestari Gert — —
Gert. Kolmas on Mainzin arkkipiispa.
Leonora. Onko se mahdollista?
Gert. Se on niin totta kuin minä tässä istun, hyvä neiti. Sillä mitä minä hyötyisin valheesta.
Leonora. Teitä ei sen enemmän hyödytä valehteleminen kuin totta puhuminenkaan, kun puhutte minulle tuollaisista asioista.
Gert (pidättäen häntä). Nämä seitsemän vaaliruhtinasta hallitsevat neljättä monarkiaa, sillä niitä on ennen ollut vaan kolme. Phryygialainen, Elamiittilainen ja Mesopotamialainen. Kun vaaliruhtinaat häviävät, silloin maailmakin häviää Sibyllan ennustuksen mukaan. Sentähden pidetään tarkka vaari siitä, että niin pian kuin joku vaaliruhtinas kuolee, valitaan heti toinen hänen sijaansa, ettei maailma häviäisi, ja näin on ollut aina keisari Augustuksen ajoista asti, joka kuuluisa keisari perusti neljännen ja viimeisen monarkian. Sama suuri keisari teki vielä kaksi muuta kuuluisaa tekoa: ensiksikin hän määräsi, että koko maailma piti verolliseksi laskettaman ja toiseksi sääsi hän nuo seitsemän vaaliruhtinasta. Paavi oli kyllä sitä vastaan ja sanoi: "Ihre Kaiserliche Majestät, warum so viele weltliche Fürsten auf einmal zu machen?" Mutta keisari Augustus, joka oli mies puolestaan, eikä antanut kanssaan leikitellä, suuttui ja sanoi paaville: "Ihr papstliche Exellentz! Ich will es so haben"; josta paavi heti säikähti ja pyysi armoa ja sai sen aikaan, että keisari salli hänen yhtäaikaa asettaa kuusitoista kardinaalia, se on sama kuin hengellistä kreiviä ja paroonia; sillä kardinaalin arvon perii ainoastaan vanhin poika, eikä koskaan tyttö, ja jos joku kardinaali kuolee ja jättää jälkeensä vaan tyttäriä, niin lankee kardinaalinarvo takaisin paaville.
Leonora. Hyvä herra! Minä en jouda teitä kauvemmin kuulemaan. Jos tahdotte vasta kunnioittaa meitä käynnillänne, olisi se meille kovin mieluista erittäinkin, jos voisitte tulla sellaiseen aikaan, jolloin minä en ole kotona. Muuten pyydän teitä, että kertoisitte loput kissalleni, sillä se ymmärtää siitä aivan yhtä paljon kuin minäkin. Hyvästi!
(Menee.)
Gert. Kas, siinäpä kuulin kunniani! Minä huomaan että puheeni kautta tulen vaan vihatuksi tässä kaupungissa. Sen vannon etten enää toista kertaa suutani aukaise, sillä ihmiset täällä eivät sitä ansaitse. Siitä, josta niiden pitäisi kunnioittaa ja rakastaa minua, siitä ne minua vihaavat. Menen kun menenkin ja kerron äidille, kuinka ivallisesti minut täällä vastaanotettiin. (Menee.)