9:säs kohtaus.
Gunild. Leonora.
Gunild. Täytyy tästä mennä kuulemaan mitenkä se poika on toimittanut siellä asiansa. Se on merkillistä sen miehen kanssa. Hän on rakastunut tyttöön, ja tyttökin on puolestaan taipuvainen; vanhemmat ovat panneet asian alulle, ja hän on jo niin usein lähtenyt kosimaan, mutta palannut aina tyhjin toimin. Toivon kuitenkin, ettei tällä kertaa ole käynyt yhtä hullusti. Vaan tuossahan on itse neiti. Palvelijanne, rakkahin, tuleva miniäni!
Leonora. Te suvaitsette laskea leikkiä. Tuo nimitys ei ollenkaan kuulu minulle.
Gunild. Kuinka niin? Eikö poikani sitten ole ollutkaan täällä, niinkuin sovittiin?
Leonora. On kylläkin.
Gunild. Ja niinkuin toivon, toimittanut asiansa?
Leonora. Sitä en myöskään voi kieltää. Hän oli päättänyt tulla tänne opettamaan minulle saksalaista valtiotiedettä, ja näyttämään minulle, millä kannalla Saksan hallitus nykyisin on. Ja sen hän teki aivan eriomaisesti, niin ett'en suinkaan voi muuta valittaa, kuin että esitys kesti vaan liian kauvan.
Gunild. Eikö hän siis virkkanut sanaakaan rakkaudesta?
Leonora. Ei, hyvä rouva! Niin kauvan kuin hän ainakin minua puhutteli, oli hän koko ajan Rein virran toisella puolen, ja harppasi niin yhä kauvemmaksi ja kauvemmaksi Saksaan, niin että minä lopuksi aloin jo pelätä joutuvani Turkinmaalle ja läksin pakosalle pyytäen häntä loput kertomaan kissalleni. — Vaan tuossa on isä; häneltä voi rouva kuulla, mitä hän asiasta arvelee.