Gunild. Herra hyvästi siunatkoon, mitä nyt taasen on tapahtunut?
Gilbert. Poikanne on taas tällä kertaa toimittanut asiansa aivan niin kuin ennenkin. Sanaakaan ei hän ole maininnut rakkaudesta, vaan on puhua lörpöttänyt puuta heinää kaikellaisista valtioasioista.
Gunild. Voi minua onnetonta ihmis'parkaa!
Gilbert. Tyyntykää toki, hyvä rouva!
Gunild. Voiko herra apteekkari siis tälläkin kertaa vielä antaa hänelle anteeksi.
Gilbert. Ei, hyvä rouva, mutta voimmehan silti olla hyviä ystäviä. Tyttäreni pääsee kyllä muutenkin naimisiin. Herra Leonard, viinikauppias tällä samalla kadulla on kovasti rakastunut häneen. Minun ei ole tarvis tyrkyttää tytärtäni kellekään.
Gunild. Sitä en suinkaan epäile. Mutta hyvä herra apteekkari. — —
Gilbert. Mutta, hyvä rouva! Olkaa niin hyvä ja jättäkää minut tästälähin rauhaan.
Gunild. Ah, ah! Minä suren todellakin itseni kuoliaaksi tuon pojan tähden, ah-ah-ah!
Gilbert. Sydämmestäni olen pahoillani teidän tähtenne, hyvä rouva.