Leonora. Hyvä herra! Jollette laske minua, niin saatte ympäri korvia.
(Menee).
13:sta kohtaus.
Gert.
Gert (Yksin.) Hän meni! Minä myönnän kyllä että puhun paljon; olen perinnyt sen isältäni. Mutta hän ei suinkaan puhunut roskaa ja sitä en tee minäkään. Kyllä ihmiset tässä kaupungissa vielä kerran tulevat kaipaamaan minua, sitten kun olen kuollut, ja sanovat: "Piru vie, se mestari Gert oli sentään parempi mies kuin luulimmekaan". Niin, vielä ne sanovat: "Oi, jospa me vaan voisimme hänet elävänä jälleen kaivaa haudasta." Niin se on tässä maailmassa, niin kauvan kuin ihminen täällä elää, ei häntä kunnioiteta, vaan tuskin on hän kuollut, kun hänen kuolemaansa jo paheksitaan. Kateudella on myöskin osansa siinä. Kaikki näkevät, että minä aina kykenen pitämään puhetta vireillä. Muut tahtoisivat kyllä mielellään ottaa osaa hekin, vaan eivät siihen kykene. Miksikä esimerkiksi hansikkamaakari Jörgen vihaa minua niin kovasti? Juuri sentähden että hän aina tahtoisi sanoa sanan sekaan, mutta ei uskalla, kun minä olen läsnä, sillä hän tietää että minä ymmärrän politiikkaa monta kertaa paremmin kuin hän. Olen sen monta monituista kertaa huomannut, että niin pian kun minä satun tulemaan seuraan, jossa hän on, niin heti hän vaikenee, tahtoen siten muka ihmisten silmissä olla yksi noista viisaista, jotka puhuvat vähän, mutta ajattelevat sitä enemmän. Tuo nyt on sellaisten tyhmeliinien vanha temppu, jotka eivät ymmärrä mistään, vaan ovat vaan olevinaan muka hyvinkin viisaita. Ja kuitenkaan he, kaikessa viisaudessa eivät ajattele sen enempää kuin hevonen tai lammas. Pitääkö minun sentähden antaa tukkia suuni? Ei, mieluummin tahdon olla kadehdittu kuin halveksittu. Parempi on että ihmiset sanovat: "sillä miehellä vasta on liukas kieli", kuin että he sanoisivat: "se mies istuu kuin nauta, eikä sillä oo suuta eikä sanoja". Mutta mitä minun on tehtävä tässä asiassa? Myönnän kyllä, että jouduin vähän liian pitkiin puheisiin neidin kanssa. Mutta eikö hän sitten olisi voinut kuulla puhettani loppuun? Pitikö hänen sentähden uhata minua korvapuustilla? Olen varma siitä, että apteekkari nyt tahtoo purkaa kaikki — kaikki. Mutta minä vedän hänet edesvastaukseen. Näytän kuin näytänkin hänelle vieläkö tässä maassa on lakia ja oikeutta. Minä haen asianajajan.
(Menee).
14:sta kohtaus.
Gunild, Gilbert, Leonora, Pernilla.
Gunild. Ei voi edes muuta päähäni pälkähtääkään kuin että se poika nyt viimeinkin on noudattanut kehoitustani, ja kerrankin saanut sen asian päättymään, joka minua jo niin kauvan on huolestuttanut. Mutta tuolta tulee apteekkari — ja yksinään tyttärensä kanssa! Hyi, koko ruumiini vapisee pelosta, minä aavistan, että — — — Nöyrin palvelijanne, herra apteekkari! Missä on minun poikani?
Gilbert. Kuulkaa nyt, hyvä rouva! En tahdo käydä teidän kimppuunne, sillä te olette kunnon nainen ja syytön siihen.