Gilbert. Miksi sinä huokaat noin?
Pernilla. Minä se vaan huokaan, hyvä herra, vaikka minun ei tarvitse ottaakaan häntä. Mitä sitten neiti tekisi? Jos herralla olisi kymmenen tai kaksitoista tytärtä, jotka hänen köyhyyden tähden täytyisi naittaa, niin silloin jossain määrin ymmärtäisin tätä, naittaa — —
Gilbert. Kas niin, mampselli! Pidä sinä vaan suusi kiinni. Minä olen se, joka tahdon niin. Muuten, eihän miehestä ole mitään pahaa sanottavaa?
Pernilla. Onhan se, totta maar' ovela mies, jollei vaan olisi niin höprä.
Gilbert. Ja mitä sitten moitit hänessä muuta, kuin että hän puhuu vähän liikoja? Sehän on tavallinen vika siinä ammatissa.
Pernilla. Totta kyllä hyvä herra! Mutta lörpöttelemisessä kelpaa tämä kapteeniksi vaikka koko maailman partureille. Sen sijaan että tyttärenne hääiltanaan saisi nousta morsiusvuoteelleen, saa hän istua ja kuunnella tuon lörpön luentoja. Yöt pitkät se vaan kertoisi juttujaan, jotka suinkaan eivät huvita nuoria tyttöjä. Minä pelkään todellakin, että neiti jo itsekkin vuoden sisään on muuttunut aviisiksi. Totta totisesti, en vaan minä tuollaisesta miehestä huolisi; siinä kaikki, mitä minulla on sanottavaa; paitsi jos minä vahingossa sattuisin kadottamaan korvani, niin että hän voisi saarnata minulle häiritsemättä.
Gilbert. No niin tässä ei enää puheet auta. Mitä minä kerran olen luvannut hänen äidilleen sen minä myöskin pidän.
(Menevät kaikki sisään).
16:sta kohtaus.
Mestari Gert. Asianajaja Tobias.