Gert. Te neuvotte minua siis, herra asianajaja, nostamaan oikeusjutun apteekkaria vastaan.
Tobias. Minä aina, hyvä herra, neuvon kunniallista miestä menemään oikeuteen, sillä huonostihan minä muuten ymmärtäisin juridiikkaani, samoin kuin sekin olisi huono välskäri, joka ei sairaalleen neuvoisi suoneniskua.
Gert. Mutta luuletteko, että minä myöskin voitan tämän asian?
Tobias. Ja muussa tapauksessa, ettekö alkaisikaan oikeusjuttua? Mitä lörpötystä se on?
Gert. Mitäs vasten minä sitten muuten rupeisin riitelemään.
Tobias. Hyvä herra! Te kyllä voitte olla hyvä välskäri, mutta juridiikkaa te ette lainkaan ymmärrä. Eikö esim. sairas silti turvaudu aina lääkäriin, vaikka hän hyvin tietäisikin, ettei hän enää koskaan parane. Hän kysyy lääkäriä siitä syystä, ettei hänestä kukaan voisi sanoa: "hän kuoli lääkärittä niinkuin joku mykkä eläin?" Seikka on ihan sama, jos antaa riita-asian jäädä sikseen, viemättä sitä oikeuteen. Ihmiset sanovat sellaisesta: "tuo saituri, tuo visukinttu! se ei tohtinut pitää oikeudestaan kiinni." Päinvastoin vaikka rehellisessä asiassa häviäisikin, voi aina sanoa: "minulla on hyvä omatunto, olen tehnyt kaiken voitavani." — Ja vielä lisäksi on tämä semmoinen asia, jossa te ette voi hävitä.
Gert. Mutta herra asianajaja! Ettehän te vielä tiedä mikä asia se onkaan.
Tobias. Sanoittehan jo, että se on erästä apteekkaria vastaan?
Gert. Niin on.
Tobias. Tarpeeksi, hyvä herra, tarpeeksi. Tässä käteni sen päälle että te voitatte. Siihen ei paljon taitoa tarvita pistää yksi apteekkari pussiin. Ja jos sattuisikin niin käymään että te häviäisitte, niin takaan, että te häviätte kunnialla. Miten asia muuten on?