Gunild. Mikä hiiden mellakka täällä on? Mitä! minä kun luulin sinun olevan kotona syntejäsi suremassa, ja nyt löydänkin sinut täältä täydessä tappelussa.
Gert. Säälisitte minua varmaan, äiti, jos tietäisitte minun kurjan kohtaloni.
Gunild. Sinun kurjan kohtalosi? Sano, kurjan käytöksesi! Kyllä minä tiedän, miten taas viime kerralla olet käyttäytynyt apteekkarissa.
Gert. Ylenkatseella lähetti neiti minut sieltä ja uhkasi vielä antaa minulle korvapuustin.
Gunild. Olisit sietänyt saada oikein keppikyydin talosta.
Gert. Ja sitten tahdoin puhutella tätä asianajajaa, saadakseni häneltä kuulla, mitä minun tässä asiassa olisi tekeminen. Vaan hän oli niinkuin hullu. En saanut häneltä edes sanavuoroa.
Gunild. Tahdotko sinä, sen ketale, vielä tässä ruveta käräjöimään, ja siivojen ihmisten kanssa, joita sinä itse olet nenästä vetänyt.
Gert. Mitä sitten tahdot että tekisin, äiti? Minä olen ihan, ihan — - mennyttä kalua.
Gunild. Parasta että menet hirteen, sillä sinä et ansaitse enää elää.
Gert. Oi, eikö ole enään mitään keinoa saada apteekkari vielä leppymään?