Gunild. Älä vaan ajattelekaan, että koskaan enään saisit häntä tai minua leppymään.
Gert. Hyvästi, äiti. Tuskin näette minua enään milloinkaan.
Gunild (Itsekseen). En minä raski enään häntä kiusata. (Ääneen). Mestari Gert! Mihinkä sinä aijot?
Gert. Ooh! Minä olen ihan mennyttä miestä.
Gunild. Suurella tuskalla olen minä vielä kerran saanut apteekkarin lepytetyksi.
Gert. Oi, äiti kulta! Onko se totta?
Gunild. On, mutta ole varma siitä, että se nyt on viho viimeinen kerta. Apteekkari on pyytänyt notariusta, että se olisi samassa tilaisuudessa läsnä, niin että, jos sinä käyttäyt, niinkuin sinun pitää ja saat neidin suostumuksen, heti voidaan kirjoittaa naimakirja.
Gert. Oo! Olkaa vakuutetut siitä, rakas äiti! kyllä minä nyt osaan olla varovainen.
Gunild. Tee niinkuin tahdot. Minä vaan en koskaan tähän sekaannu. Tule kotiin siksi.
(Menevät).