18:sta kohtaus.
Leonard. Henrik.
Leonard. Hyvä, kunhan saat edes Pernillan käsiisi, että minä saan vaan kuulla, miten siellä asiat nyt ovat, ja tuleeko tuosta naimisesta sittenkin tosi.
Henrik. Mutta mitä hyötyä teillä siitä on, jos te sen kuulettekin.
Leonard. Ah, onhan se niin luonnollista, että minä tahdon tietää sen, mistä koko minun elämäni onni riippuu. Tee itsellesi jotain asiaa ja mene sinne ja koeta saada niin että Pernilla tulee ulos. (Henrik menee sisään). Kaiken tämän kiusan olisin minä voinut estää. Tämän sitä nyt saa arkailemisestaan. Jos olisin vaan rohkeasti silloin kosinut, kun aloin tuntea, että minä rakastin häntä, olisi hän nyt jo omanani. Mutta sitä en toki usko, että hän koskaan voi antaa sydäntään sellaiselle miehelle kuin Gert. Minkä hän tekee, sen hän tekee vaan ollakseen kuuliainen isällensä. — Mutta olkoon, miten olkoonkin, onnettomuus on minulle yhtä suuri, kun en kumminkaan saa häntä omakseni. Mutta tuossa jo palaa Henrik Pernillan kanssa.
19:sta kohtaus.
Leonard. Henrik. Pernilla.
Leonard. Ah, hyvä tyttöseni, tuomionko sinä tuot minulle, vai onko vielä armoa?
Pernilla. Hyvä herra! Ainoastaan niin paljon voin minä teille sanoa, että neidillä on yhtä paha mieli kuin teilläkin. Mestari Gert on vast'ikään ollut täällä mutta kirotun joutavalla lörpötyksellään tehnyt itsensä niin inhottavaksi neidille, että hänen sydämmensä on aivan pakahtua kun hän vaan ajattelee että hänen pitää mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa. Apteekkarikin jo lopuksi suuttui ja aikoi heti purkaa kaikki, varsinkin kun hän kuuli meiltä että tekin olitte häneen rakastunut. Mutta sittemmin hän taas äidin itkusta ja huokauksista on taipunut koettelemaan vielä kerran ja käskenyt mestari Gertin notariuksen kanssa kello viideksi tänne tekemään naimakirjaa, jos nimittäin se käyttäytyy kunnollisesti.
Leonard. Mutta onko neiti siihen suostuvainen?