(Menevät).
21:nen kohtaus.
Gert.
Gert (Yksin). No nyt mestari Gert sitä kysytään, voitko sinä kestää koetuksen. Kyllä se sentään on niin turkasen vaikeata pitää suutansa, kun on kysymys tieteellisistä asioista. (Pui nyrkkiä suulleen). Kuules nyt, herra suu! Piru sinut perii, jos sinä tänä iltana puhut jostain muusta kuin rakkaudesta. Muista se. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin kyllä se sentään on niin saakelin hävitöntä tulla vihatuksi ainoastaan sen tähden, että puhuu järkevistä ja tieteellisistä asioista. Mutta nyt ne puheet saavat jäädä, kun elämäni onni siitä riippuu. Saapas nähdä että minä kestän koetuksen ja kestän sen kuin mies, ellei joku vaan houkuttele minua puhumaan. Sillä sitä en voi kieltää, että jos vaan joku sattuu minulta kysymään sellaisia asioita, joissa minä olen niinkuin kotonani, niin kyllä se on niin helkkarin hauskaa saada niistä selittää. Mutta täytyy vähän edeltäpäin harjoittaa, että sitten paremmin voisin seistä kiusausta vastaan. Ai peijakas! Tuoltahan tuleekin jo notarius. Nythän se sopii.
22:nen kohtaus.
Notarius. Gert.
Notarius. Palvelijanne, mestari Gert! Minut on kutsuttu tänne teidän tähtenne.
Gert. Sen tiedän kyllä, herra notarius. Minä olen ollut täällä jo muutamia kertoja ennenkin, mutta olen aina saanut palata tyhjin toimin.
Notarius. Miksi niin?
Gert. Te tiedätte, herra notarius, että minä joskus luen harvinaisempia kirjoja ja että minä sitten seuraelämässä mielelläni selitän muillekin mitä olen lukenut. Tässäkin talossa olen minä jo pari kertaa sattunut puhumaan sellaisista aineista, sen sijaan, että minun yksinomaan olisi pitänyt puhua rakkaudesta. Toivon kuitenkin että minun tällä kertaa käy paremmin.