Leonora. Minä en milloinkaan tee vastoin isäni tahtoa.
Gert. Teidän hyvällä isällänne, samoin kuin teilläkin on kyllä ollut syytä olla suuttunut minuun.
Leonora. Siinä on tavallansa paljon perää.
Gert. Mutta se onkin ainoa vikani, rakas neiti, sillä muuten olen minä siivo ja jämtti mies.
Leonora. Kyllä niinkin.
Gert. Minä en tahdo puolustaa käytöstäni teitä kohtaan, vaan otan sen mielelläni viakseni, vaikka sitä muualla maailmassa pidettäisiin ansiona.
Leonora. Voipi olla niin.
Gotthard. Te olettekin niin kovin arkatuntoisia, hyvät ihmiset. Minä päin vastoin varsin mielelläni, vaikka ainakin tahtoisin olla mestari Gertin seurassa. Sillä minä rakastan puhelua ja mitä minä olen kuullut niin ei mestari Gert olekkaan mikään joutavanpuhuja.
Gert. Kiitän nöyrimmästi, hyvä herra niistä hyvistä ajatuksista, joita teillä on minusta.
Gotthard. Mutta mitä mahtaa sitten niillä ihmisillä olla niin paljon moittimisen syytä? Puhutteko te siis jotain sopimattomia?