Kolmas kohtaus.
Matti (yksinään).
Siinä on hän oikeassa kun sanoo että maasta korjatut hedelmät eivät ole sinnepäinkään niin makeita kuin ne, mitkä vaivalla itse puusta poimemme, sen olen itsekin havainnut. Näiden rakastuneiden käytöksestä näkyy selvälleen, että heille heidän hää-iltansa on paljoa enemmän iloa tuottava kuin minulle ja Annalle. Meidän tuttavuutemme syntyi liika pikaisesti ja Anna hupakko oli liika kärkäs sieppaamaan kihla-kalut kädestäni. Minä rakastan häntä, se on tosi; vaan mun rakkauteni ei ole sinnepäinkään semmoinen kuin herrani Luulosen; sillä jos Annani tänään taikka huomenna kuolisi, en minä siitä syystä suinkaan hirttäytyisi. Vaan mikä tähän kylmäkiskoisuuteeni voipi olla syynä muu, joll'ei se, että minä hänen rakkauteensa pääsin ihan kaiketta vaivatta. Sillä niinpian kuin kerran vaan häneltä kysäsin: "tahdotko tulla mun vaimokseni?" vastasi hän heti: "tahdon toki." Kuin häneltä suuta pyysin, olivat hänen huulensa kohta tarjona, ja kuin sanoin "tuleppas syliini", lensi hän samassa siihen, ja hänen myöntyväisyytensä juuri, se pilaakin koko asian. Jos hän yhä edespäin käytäksen samalla lailla, tulee rakkauteni luultavasti kylmenemään aina enemmin, sillä — — — vaan tuossa tulee hän nyt, kas kuinka hän mielistelee ja kiekaileksen!
Neljäs kohtaus.
Matti. Anna.
Anna: Oletko siellä armas Mattiseni?
Matti: Täällä häntä olen, tuleppa ja suihkaa suuta. (Hiljaa itsekseen): Saas nähdä, eikö hän tuossa paikassa työnnä suutaan tarjoksi!
(Anna tahtoo suudella häntä).
Matti (Kääntäen päänsä pois): Mieleni olikin sanoa: painu mun syliini!
Anna: Kun et muuta vaatine, niin mielelleen! — —