Näyttäymätöin: Hyvä Jumala! kuka tässä haastelee? Minut on petetty.
Luulonen (nousten seisaallensa): Pidätkö suusi Matti! — Se on mun vanha palvelijani, jonka otin myötäni, vaan elkää armas neito sitä pelästykö, sillä hän on tolkutoin tolvana, jolla ei ole mieltä päässä enemmän kuin järjettömällä luontokappaleella, vaikka hänellä tosin on ihmisen naama.
Matti (hiljaa itsekseen): Pöllöpäisiä mitä ovat tämän kaupunnin asujamet! kun eivät sen paremmin tajua, kellä mieli päässä, kellä ei. Vai järjettömäksi luontokappaleeksi minut arvatahan! ha, ha, ha! en voi olla nauramatta, kun tuota ajattelen; sillä tarkempi-järkistä kuin minä ei liene monta miestä suinkaan tämän kadun varrella.
Luulonen: Sitä vastaan on hän arvon rehellinen, niin että hänen nojaansa voipi uskoa vaikka kaiken elonsa ja onnensa.
Matti: No, tuo nyt vähänki alkaa puheeksi taipua! mutta: "mieletöin kuin luontokappale;" hyi helsinki!
Näyttäymätöin: Koska niin on, että hän on palvelijanne, ei asiasta tule lukua pitää, vaan rakkautemme nimeen pyydän ja anelen, ett'ette enää minulta vaadi vasta anomaanne lemmen osoitusta, jota ujon ja kainon luontoni suhteen ynnä muistakin syistä en vielä voi sallia. Kohta toivon kuitenki saattavani tehdä sen ja kukaties voitte vielä tänäpäivänä tulla toivotustenne perille.
Luulonen: Ah, mikä suloinen sanoma! Vaatimuksenne tahdon tarkasti täyttää enkä koskaan liika aikasin pyytää mitään lemmen osotusta, sillä kuta rakkaampi, armas neitoseni, minulle olette, sitä mieluummin noudatan minä mieltänne, vaikka vaatimuksenne tuntuisivatkin kuinka kovalta.
Näyttäymätöin: Suuresta kuuliaisuudestanne olen ylen kiitollinen ja siitä havaitsen parhaite, että rakkautenne minua kohtaan on totinen. Tosin saatatte mielessänne ajatella: miksikä semmoista kosijata kohtaan, jonka uskollisuudesta on niin selvät todistukset, tarvitsee olla niin kova, ja mitäs lähtee siitä, että suostumuksen täyttäminen lykätään vastaiseksi, kuin asiasta kerran on sovittu? Vaan kuta työläämpi tie on kulettavana, sitä iloisempi on perille pääsy, niinkuin emme kesänkään ihanuutta voisi täydeksi arvossa pitää, ellei talvea ollenkaan olisi. Samoin ei ne hedelmät, jotka maasta löydämme, ole sen makuisia kuin ne, jotka suurella vaivalla itse puusta poimemme. — Vaan käykäämme tuonne toiseen käytävään, niin saamme asiasta pitemmin keskustella!
Luulonen: Odota sinä Matti tässä, kunnekka palajan!
(Lähtee pois).