Matti: Hän on tosiaanki vartaloltaan sievä! Jos hän muun puolesta on yhtä soma, voisin vaikka itsekkin rakastua häneen, niin kolkko ja kylmä kuin onkin luontoni.
Toinen kohtaus.
Luulonen. Matti. Näyttäymätöin.
Näyttäymätöin: Tähän asti en Teidän kanssanne hyvä herra ole muuta kuin etäältä ikkunasta haastanut, vaan nyt kun olen paremmin oppinut tuntemaan pysyväisyytenne, saatan jo sallia Teidän vapaammin lähestyä minua.
Luulonen: Se suosio, minkä ylenrakastettu neito tänään minulle osotatte, tuottaa riemun rintaani ja samalla vakauntuu toivoni, että Te uskollisuuteni kerranki palkitsette.
Näyttäymätöin: Niinkuin olette nähneet, en koskaan ole lupauksistani luopunut. Olkaa vaan rakkaudessanne pysyväinen, ja palkintonne tulee aikanaan olemaan sitä suurempi.
Luulonen: Teidän käskynne tahdon aina pitää pyhänä, ja kuinka suuri haluni onkin saada kerran niitä kasvoja nähdäkseni, jotka peitossakin ollen ovat sydämeni vanginneet, samoin kuin sitä suutakin, jonka huulilta soiva ääni on povessani sytyttänyt sammumattoman lemmen tulen, tahdon kuitenki nurkumatta odottaa siksi, kunne armas neitoseni hyväksi näette suoda silmäni ihailla sitä kauneutta ja suloisuutta, jota en tähän asti muuta kuin aatoksissani ole aaveksinut, Ainoa! jota anoa rohkenen, on se, että soisitte mun kerran vaan sievää ja kaunoista kättänne suudella.
Näyttäymätöin: Niin suurta vapautta en hyvä herra voi teille vielä tällä kertaa suoda.
Luulonen (polvillensa laskeutuen): Ah, armahin neito, elkää minua toki yli voimieni kiusatko, vaan sallikaa nöyrimmän mielenne noudattajan — — —
Matti: Elkää toki, Mamseli-kulta, olko noin armottoman kova, vaan muistelkaa sitä, että eihän herranikaan ole tunnotoin ja kylmä kuin kallion kivi; mutta — —