ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Ensi kotitaus,
Luulonen. Matti.
Matti: Se on totinen tosi, hyvä Herra, että, ell'en olisi ääntänne kuullut, niin en millään tavalla olisi voinut tuntea Teitä, siten olette kuukaudessa, jonka aikaa olen poikessa ollut, muuttuneet entisestänne.
Luulonen: Ah! sinusta vaan näyttää siltä.
Matti: Matkalle lähteissäni olitte Te, hyvä herrani, lihava kuin rovasti, vaan nyt olette te näöltänne piammastaan haamun eli linnunpeloituksen muotoinen. Varmaan joko on Herra sairastanut eli johonkuhun neitosen rakastunut.
Luulonen: Niinpä niin.
Matti: Onkos herra sitte sairastanut?
Luulonen: En, — sairaana en ole ollut.
Matti: Niinpä on herra sitte rakkauden pauloihin sidottu.