Luulonen: Saattaapa niin olla.
Matti: Kehenkäs herra sitte on rakastunut?
Luulonen: Sitä en tosiaan tiedä.
Matti: Mitä tähtää näin ihmeellinen puhe?
Luulonen: Ihmeellistä eli ei, vaan niin on kuitenki asian laita.
Matti: Heretkää jo, hyvä herra, leikkiä laskemasta! vaan onkos morsiamenne kaunis?
Luulonen: Sitä en toden totta tiedä.
Matti: Niinpä alan jo asian arvata. Kihlaus on tapahtunut hänen ja teidän ystäväinne kautta, niin, ett'ette toinen toistanne tunne muuta kuin heidän kuvailluksistaan.
Luulonen: Puheestasi kyllä havaitsen ett'et minua, Matti, vielä täydelleen tunne; sillä minä en kuuna päivänä kosisi puhemiehen kautta.
Matti: Te ette kosi itse ettekä toisen kautta, ja yhtä kaikki olette Te kihloissa, kenpäs noin oudon puheen selittäisi. Juurihan se on yhtä kuin jos sanoisin: "minä en koskaan paikkaa housujani itse enkä korjuuta niitä toisella ja kuitenki tulevat ne korjatuksi."