Luulonen: Kun sinä, Matti, semmoisia vertauksia käytät, tulisi sinun vähintäänki sanoa: sans comparaison, se on suomeksi: "tuhmaa puhettani elkää pahastuko!"
Matti: Minä en, hyvä herra, taida latinaa puhua, ja semmoista taas suomeksi sanominen, tuntuu minusta kankealta, siis suokaa se hyvä herra minulle anteeksi. — Vaan onkos teidän morsiamellanne sitte hyvin rikkautta?
Luulonen: Te alempisäätyiset kyselette aina ensimäiseksi rikkautta.
Matti: Ja Te korkiasäätyiset, suokaa anteeksi, te'ette aivan samate. — Ah, sanokaas nyt, hyvä herra, kumminkin, jos tulette hänen kanssansa saamaan paljon rahoja?
Luulonen: En Jumalavita sitä tiedä.
Matti: Hittoakos se sitte on semmoinen naimis-tuuma! Onkos hän kuinka vanha?
Luulonen: En usko häntä hyvin vanhaksi.
Matti: Voineehan herra hänen kasvoistansa johonki määreen nähdä ja arvata, kuinka vanha hän on.
Luulonen: Johan sen olen sinulle sanonut, etten minä milloinkaan ole hänen silmiänsä nähnyt.
Matti: Ja kumminkin olette häneen rakastuneet.