Matti: Ah, armas Annaseni, se oli onnettomuudekseni, kun sinusta luovuin.
Anna: Se on oikein, että saat petollisuudestasi kärsiä.
Matti: Ah, auta minua armas Annaseni!
Anna: Auta itsesi. Kerran petit jo minun, et toiste enää sitä tehne.
Näyttäymätöin: Jos olette hänen kanssansa kihloissa, luovun minä hänestä.
Anna: Ei, hän on kerran ylenkatsonut minun ja sitä en koskaan unhohda.
Näyttäymätöin: Niinpä kun ette huoli hänestä, on hän mun omani ikuisesti.
Matti (polvillansa): Ah, armahin Anna! ota minut taaskin suosioosi.
Anna: En ole ollakseni.
Matti: Armahda poloista Mattia!