Anna: Ei ole armoa.
Matti: Suo orjallesi anteeksi!
Anna: Ole puhumatta!
Matti: Sääli minua kurjaa maan matoista!
Anna: Vielä mitä.
Matti: Muista muinaista ystävyyttämme ja ole armollinen. Katso, kuinka itken! Hattuni on täynnä kyyneleitä.
Anna: Ne on valhe-kyyneleitä.
Matti: Katso toki armiaasti puoleeni!
Anna: Ei kuuna kulloin päivinä.
Matti: Suo ikuisen orjasi nöyryydessä suudella armollisia kenkäsi kantoja.