Anna: En kenkää, en muuta suo sun suudeltavaksi.
Matti: Niinpä kuolen ma sitte.
Anna: Kuole, kun kuolet.
Matti: Minä olen jo kuolijana.
Anna: Se on iloista kuullakseni.
Matti: "Pysähdy tähän vaeltaja! (panee hatun päähänsä). Tässä lepää onnettomuudestaan mainio Matti, joka monta monituista vuotta rakkauden pauloissa oltuansa vihdoinki surusta ja huolesta halkesi. Mene tiehesi ja tee samate."
Näyttäymättömän veli: Armahtakaa häntä, hyvä mamseli!
Anna: Se on mahdotointa. Niin huikentelevaista ihmistä ei voi uskoa: hän pettäisi minut kumminki.
Näyttäymättömän veli: Voittehan kaiken petoksen estää sillä, että hänelle määräätte semmoiset ehdot, kuin itse tahdotte.
Matti: Minä suostun kaikkeen, mitä vaaditte.