Näyttäymättömän veli: Suokaa minun määrätä hänelle ne ehdot, jotka hänen tulee valalla vahvistaa pitääksensä. Kuules Matti! Laskeudu ensinnäkin polvillesi ja pyydä armaaltasi anteeksi.
Matti (polvillansa): Ah, armahin Annaseni! pyydän rikokseni anteeksi.
Näyttäymättömän veli: Kerro nyt perästäni, mitä sanon: 1:ksi lupaan minä sen, ett'en koskaan virka kovaa sanaa vaimolleni. (Matti kertoo nämä sanat); 2:ksi lupaan minä toimittaa hänelle kaikki, mitä talouden pitoon tarvitaan; 3:ksi jos hän vähän tahtoisi koreillakin ja rahaa runsaammin menetellä, en sitä häneltä kieltävä ole.
Matti: Mitä tähän temppuun tulee, soisin siinä vähän muutosta — — —
Näyttäymättömän veli: Mitä? — — — Sisäreni hoi! vie sulhosi pois! (Matti peloissaan kertoo tämänkin ehdon sanat, suostuen siihen, mitä vaadittiin). 4:ksi lupaan minä, ett'en rakasta muuta ketään, kuin häntä. (Matti kertoo senki). 5:ksi sitä vastaan en tahdo siitä lukua pitää, jos hän puolestaan rakastaisikin muita.
Matti: Mitä? Julkeaako hän hävitöin vaatia sitä, että minä aisaa kannattaisin muilla? Siinä pettyy hän.
Näyttäymättömän veli: Joudu pois! mulla ei ole aikaa tässä kanssasi turhaan viipyä.
Matti: Teitä en viipymään pyydäkään. Minulta saatte juosta vaikka hiiteen, kun haluatte.
Näyttäymättömän veli: Niinpä pidä hänet sisäreni!
Matti: Aa — — — "Sitä vastaan en tahdo siitä lukua pitää, jos hän rakastaisikin muita." Kyllä on raskasta kumminki, että täytyy kunniallisen miehen suostua semmoisiin.