Kun perinpohjin olin ehtinyt tutkia tämän kansan luonnetta, rupesin pyrkimään siihen, että yrityksellä samaan uutisehdotuspuuhaan päin saavuttaisin mainetta Martinialaisissa ja samalla parantaisin asemaani. Tarkasti havaitsemalla ja seuraamalla asiansuhteita, oivalsin minä yhtä ja toista, joka oli parannuksen tarpeessa: minä havaitsin että maa oli siunattu taiteilijoilla, mutta että se kärsi suurta todellisten käsityöläisten puutetta. Minun ensimmäinen ehdotukseni siis tarveus ja arvoton loisto vaikuttaa, pilkalla ja halveksimisella. Minä suutuin itseeni oman tyhmyyteni tähden ja ajattelin: "sinä olet päämestari narrien joukossa etkä ansaitse parempaa kuin että kaiken ikääsi saat pitkittää kehnoa kuormaveturin virkaasi". Kuitenkaan en päästänyt rohkeuttani rappeutumaan; mutta kun havaitsin ettei ollut mitäkään voittamista hyödyllisillä ehdotuksilla päätin koettaa eikö minun jollakin hulluinhuoneen omaisella ehdotuksella onnistuisi nousta alhaisesta asemastani yhteiskunnassa. Minä uskoin tuumani eräälle järkevälle marakatille ja hänkin kehoitti minua näillä sanoilla:

"Tee teko semmoinen, josta maksanut moni on päänsä,
Toimista jos nousta sa tahdot…"

Ja kun hän edelleen minulle huomautti että täällä löytyi monta, jotka vain vihellyspillejä ja lastenleluja uusimalla, mutta varsinkin keksimällä uusia kuosia pukujen suhteen, olivat tulleet kansakunnan erityiseen suosioon, havaitsin minä ettei täällä ollut muuta tehtävänä kuin ruveta houkkioksi houkkioiden parissa. Minä muistuttelin mieleeni kaikkia mitä hurjimpia keksimyksiä ja puuhia Euroopassa, ja tarkasti asiata punnittuani, päätin tehdä ensi yritykseni niillä päänkoristeilla, joita me kutsumme peruukoiksi. Minä havaitsin että maassa löytyi runsaasti kuttuja, joiden karvanahka kelpaisi tarkoitukseen, ja kun Herraansa mennyt holhoojani pidemmän ajan oli harjoittanut peruukkamestarin ammattia, en minä ollut perin tottumaton tähän taitoon. Minä valmistin siis kutun karvoista peruukan, joka sopi minun päähäni, ja näytin itseni tämä koristus päässäni presidentille. Hän osoitti mitä suurinta ihmettelemistä tätä uutta outoa esinettä nähdessään; otti peruukan minun päästäni, pani sen omaan päähänsä ja riensi kuvastimen eteen katsomaan "kuinka se häntä vaatetti." Hän mielistyi niin tähän uuteen pääkappaleesen, että hän riemuiten huudahti: "Haa! Minä olen jumalien kaltainen!" ja kutsutti puolisonsa huoneesen ottamaan hänen iloonsa osaa. Hänkään ei ollut vähemmin ihastunut kuin miehensä, syleili häntä ja vakuutti ettei hän koko elämässään ollut nähnyt niin kaunista, johon mielipiteesen kaikki talonväki ja palvelijat riensivät yhtymään. Sitte kääntyi presidentti minun puoleen ja sanoi:

"Oi Kakidora! Jos tämä sinun keksintösi yhtä paljon miellyttää valtiota kuin minua, saat itsellesi odottaa mitä suurimpia kunnianosoituksia valtiolta."

Minä kiitin alammaisimmasti ja jätin oitis hänen ylhäisyydellensä hakemuksen, pyynnöllä että hän veisi sen Neuvoskunnalle. Tässä hakemuksessa minä puolustin ja selitin keksintöni hyvyyttä ja ansiollisuutta seuraavin sanoin:

"Heidän Ylhäisyytensä,
Korkea- ja jalo-syntyiset,
Korkeasukuiset,
Korkeasti viisaat ja
Korkeaoppiset
Herrat Neuvosherrat!

Hillitsemätön halu, pienen tilani ja kykyni mukaan, saattaa olla apuna valtion edun edistyttämiseen, on yllyttänyt minun ajattelemaan ja valmistamaan uuden, tähän saakka tuntemattoman pään peitteen, jonka minä täten kaikessa alammaisuudessa jätän ja alistan Korkeasti oppineen ja valistuneen Neuvoskunnan arvosteltavaksi, ensinkään ottamatta epäilläkseni sitä, että se armollisesti otetaan vastaan, ennen kaikkia siihen katsoen, että minun keksintöni tarkoittaa kansakunnan kaunistusta ja kunniaa sekä koko maailmalle todistaa sitä, että samaten kuin martinialainen kansa voittaa kaikki muut kansat hyvien avujen ja älyn puolesta, se myös on ensimmäisenä puvussansa ja semmoisissa ulkonaisissa kaunistuksissa, jotka koroittavat ruumiin arvollisuutta ja miellyttäväisyyttä. Minä vakuutan pyhästi, etten minä tarkoita omaa etuani enkä myöskään vaadi mitäkään palkintoa työstäni; minä katsoisin itseni kylläksi palkituksi jos minun olisi onnistunut edistyttää yleistä hyvää ja kansakunnan kunniaa. Mutta jos Korkeasti valistunut Neuvoskunta puolestansa katsoisi minun palkintoa ansainneeni, otan minä ilolla ja kiitollisuudella vastaan suosionnäytteen, joka, samalla kun se antaisi kansalle uuden todistuksen Saman Korkean Neuvoskunnan jalomielisyydestä, myös olisi kehoituksena muille ponnistautumaan samallaisten ja toisten parempien keksintöjen tekemiseen. Ainoasti tässä tarkoituksessa olen minä valmis ottamaan vastaan Neuvoskunnan ja martinialaisen kansan kiitoksen. Sulkein itseni Korkeitten Herrojen, Heidän Ylhäisyyksiensä, Neuvoskunnan ylhäisten jäsenten suosioon ja hyväntahtoisuuteen, on minulla kunnia piirtää

Jalosukuisen Neuvoskunnan
Alammaisin palvelija
Kakidora."

Kun presidentti meni Neuvoskuntaan pani hän tämän hakemuksen peruukan kanssa Neuvoskunnan eteen. Sen mukaan, mitä minä jälkeenpäin sain tietää, pantiin kaikki muut keskustelukysymykset syrjään, — siihen määrään heitä miellytti ottaa tämä minun uusi keksintöni tarkemmin tutkittavaksi ja keskusteltavaksi miten minun hakemukseen oli vastattava. Melkein kaikki kohoittivat tämän suurellaisen teon pilviin saakka, vakuuttivat sen oikein mestariteoksi, ylistivät mestarin nöyrää mieltä ja puolustivat hänen palkitsemistansa. Ainoasti kaksi Neuvosherraa uskalsi lausua tästä poikkeavan ajatuksen; mutta tämä otettiin epäsuosiolla vastaan; he saivat taitamattoman ja sivistymättömän nimen ja heille sanottiin lisäksi että he olivat häpeäksi koko Neuvoskunnalle.

Niinpian kun keskustelu oli loppunut kutsuttiin minut sisälle. Kun minä astuin huoneesen nousi vanhin marakatti seisaallensa ja sittekuin hän valtion nimessä oli minua kiittänyt ja luvannut että työni ansion mukaan palkittaisiin, kysyi hän kuinka pitkän ajan tarvitsisin tuollaisen päänpeitteen tekemiseen. Minä vastasin, että minä pidin itseni tarpeeksi palkittuna kun minun taideteokseni oli saavuttanut niin suurten miesten hyväksymyksen; minä tahdoin ottaa tehdäkseni vielä yhden peruukan valmiiksi kahdessa päivässä mutta, jos minun käytettäväkseni tahdoittaisiin antaa muutamia käsityöhön kykeneviä apinoita, joita saisin opettaa, saattaisin minä kuukaudessa tehdä valmiiksi niin monta peruukkaa kuin koko kaupunki tarvitsisi. Tämän kuulleessaan tuli presidentille kiiru sanomaan: