Minä en epäillyt että minä pian ja ilman erityistä vaivaa saatoin hallita Martinialaiset, joiden pelkuruuden minä ennestänsä hyvin tunsin; sillä kun he luonnostansa olivat lihalliset ja makean elämän haluisia ja lisäksi olivat tilaisuudessa onnessa ja liiallisuudessa vetelehtimään sekä saivat käyttää suurta määrää nautintoja, joita maa ja meri heille tarjosi, olivat he tulleet niiden vallan alaisiksi. Kokemus opetti minulle kuitenkin, että minun yritykseni ei suinkaan ollut lapsen leikkiä, sillä laajalle levinneellä kaupallansa olivat he itsellensä koonneet suunnattomia rikkauksia, että heidän niillä oli helppo "värvätä" itsellensä sotakelpoisia armeijoita ympärillä olevista kansoista. Sitä paitsi olivat Martinialaiset joutuneet laivanrakentamisen taidossa edemmäksi kuin mikään muu maanalainen kansa, eikä meidän laivojamme hetkiinkään saattanut verrata heidän laivoihinsa, ei varustuksen eikä nopeakulkuisuuden suhteen. Helppo on kuvitella minkälaisilta ne laivat näyttivät, jotka häthätää oli rakentanut filosofian kandidaatti, kuin minäkin, ja minkälaisen tuomion Hollantilaiset ja Englantilaiset olisivat niistä antaneet. Mutta meidän kanuunamme, jotka vielä olivat Martinialaisista tuntemattomat, korvasivat täydellisesti tämän puutteen.

Ennenkun minä rupesin mitäkään sotaisuuksia aloittamaan tätä maata kohtaan, lähetin minä valtuutettuja neuvoskunnalle tekemään jotenkin samoja ehtoja, kuin olin ennen Metsendoren keisarille lähettänyt. Mutta odottaessamme vastausta lähetykseemme, saimme me nähdä hyvin miehitetyn laivaston, ohjaten kulkuansa täysin purjein suoraan meitä kohden. Me järjestäysimme äkkipikaa niin hyvin kuin saatoimme, ja teimme kaikki taistelua varten selväksi. Taistelu tuli raivoisaksi ja molemmin puolin oteltiin ankarasti. Kanuunien asemesta oli Martinialaisilla eräänlaisia kanuunia, joilla he heittelivät suunnattoman suuria kiviä, ja saivatkin niillä aikaan melkoista vahinkoa. Heillä oli sitä paitsi polttajia, täynnä pikeä, tervaa, tulikiveä ja muita tulenarkoja aineita, joilla he saivat suurimman meidän laivoistamme sytytetyksi tuleen. Voitto oli sentähden kauvan kyllä epävarma ja meidän väkemme rupesi jo epäilemään mitä tehdä, kun vihdoin meidän tykkiemme ankara tuli ja sen johtoinen huumaava melu rikkoi Martinialaisten rohkeuden ja sai aikaan, että he päätä pahkain lähtivät satamaan turvaa etsimään. Mitäkään vihollista laivaa me emme kuitenkaan saaneet käsiimme, kun ne purjehtivat paljon paremmin kuin meidän aluksemme ja yhtäkkiä olivat kadonneet näkyvistämme. Tämän ottelun perästä riensimme me astumaan maalle ja koetimme niin pian kuin suinkin saapua Martinian pääkaupungin edustalle. Marssiessamme tuli meitä vastaan lähettiläämme, jotka olivat ylen ylpeästi otetut vastaan ja lähetetyt takaisin tällä vastauksella:

"Kadotkaatte oitis ja viesti tää kuninkaalle viekäät:
Meille, ei hälle, on aavojen merten herraus suotu,
Hallitkohon hän vain ikitunturiansa ja jäitä."

Martinialaiset pitivät itseänsä nimittäin merten hallitsijoina, ja ottivat sentähden erään, niinkuin he minua kutsuivat, vuorikuninkaan vaatimukset pilkalla ja ylpeydellä vastaan. Kuitenkin he kaikin voimin pestasivat joukkoja, ja nostivat sitä paitsi kaikki asekykyiset omat kansalaisensa sotajoukon riveihin.

Me emme olleet ehtineet monta peninkulmaa eteenpäin ennenkuin meitä tuli vastaan lukuisa sotajoukko, jossa oli koottuna kansaa kaikenlaisista kansoista. Tämä vihollisiemme osoittama rohkeus, sittekun he juuri ennen olivat kärsineet tappion merellä peloitti meitä vähän; mutta nämä joukot olivat vain kuin sumukuva, joka tuulessa katoaa, sillä kohta ensi laukauksella tykeistämme hajousivat he hurjaan pakoon. Me seurasimme heitä ihan heidän kantapäissänsä ja teimme heidän riveissänsä suuren verisurman. Siitä suuresta peruukkamäärästä, joita jälkeenpäin kokosimme saatoimme nähdä kuinka monta henkeä oli kaatunut; niitä oli 500:n paikoilla. Minun poissa ollessani olivat he muuttaneet peruukkojen muodon, joita minä nyt näin kolmattakymmentä eri laatua mikä kelpaa todistukseksi siitä, mihin äärettömään määrään tämä nerokas kansa kykenee keksintöä uudistamaan ja muodostamaan.

Tämän taistelun taikka oikeammin tappion perästä me heti asetuimme pääkaupunkiin kalpaa paljastamatta, sillä kun kaikki oli valmistettuna rynnäkköä varten ja tykit asetetut sopiville paikoille, saapui korkea neuvoskunta nöyrästi pääkortteeriin ja jätti meille pääkaupungin ja myös koko valtakunnan. Rauha tehtiin sentähden heti, ja me teimme juhlallisen tulomme tuohon loistavaan kaupunkiin. Kun me olimme tulleet kaupungin portista sisälle, emme saattaneet nähdä hiukkaistakaan tuosta levottomuudesta ja peljästyksestä, joka muuten on niin tavallinen valloitetuissa kaupungeissa; levollinen synkkä tuska näytti siihen määrään vallanneen kaikkia, etteivät he tietäneet mihin heidän piti ryhtymän, vaan seisoivat joko neuvottomina keskustellen toistensa kanssa, taikka juoksentelivat pitkin taloissa ikään kuin omistaaksensa kaikelle viimeisen hyvästijättökatseen. Mutta minä säästin kaupunkia, ja murhe muuttui silloin pian iloksi. Minä annoin viedä itseni valtion rahastoon, enkä saattanut välttää hämmästymistä niin tavatonta rikkautta nähdessäni. Suuren osan siitä, mitä siellä löytyi, annoin minä jakaa sotilasteni kesken ja loput saapuivat omaan kukkarooni. Seuraava huoleni oli panna kaupunkiin vartioväki ja ottaa takausvangeiksi muutamia kaupungin hallitusmiehistä ja viedä ne laivastolle. Näiden vankien joukossa oli myös presidentti ja hänen puolisonsa, joka viimeksimainittu oli valhetellut minulle rikoksen, mistä sitte olin tuomion saanut. Kuitenkaan en minä kostanut hänelle tätä hänen tekoansa, kun pidin sopimattomana hallitsijalle ruveta kostamaan semmoisia vääryyksiä, joita oli kantotuolin kantajalle tehty.

Kun nyt Martinialaiset olivat valloitetut, päätin antaa saman kohtalon kohdata lähinnä asuviakin kansakuntia, mutta valmistaessani tätä retkeä saapui minulle lähetystöjä neljästä kuningaskunnasta, jotka ehdollisesti alistuivat minun vallalleni. Minä hallitsin nyt niin montaa maata, että tuskin huolin nähdä vaivaa ruveta kyselemään niiden nimiä, vaan tyydyin siihen, että kutsuin niitä kaikkia yhteisellä nimellä:

"Martinialaiset valtakunnat".

VIIDESTOISTA LUKU

Klim saa kokea onnen vaiheita.