LEERBEUTEL. Hän on tuhmempi kuin mykkä nauta.
TALONPOIKA. Ettehän minuun suutu, hyvä herra, jos kysyn, että mikä talo tuo iso talo on?
LEERBEUTEL. Raatihuone.
TALONPOIKA. No hyvänen aika, siihen mahtuisi koko iso lehmäkarja ja ruokkia siinä voisi ison joukon hevosia ja härkiä. Tuosta isosta portista kai menee tie talliin.
LEERBEUTEL. Enpä olisi luullut, että sellaisia ihmisiä on olemassa.
Mutta kuules mies, millä asialla olet tänään kaupungissa?
TALONPOIKA. En juuri milläkään. Mutta, hyvä herra, älkää suuttuko, vaikka minä kysyn niin paljon! Mistä elävät kaikki tämän kylän ihmiset? Sillä en näe peltoja enkä niittyjä, en hevosia enkä härkiä, en edes yhtä sikaakaan.
PERNILLA. Härkiä ja sikoja on täällä kylläksikin, muuten eletään täällä sinun sekä muiden talonpoikien hiestä ja työstä.
TALONPOIKA. Mutta miksikäs me olemme niin tuhmia, että teemme työtä muiden edestä?
PERNILLA (Leerbeutelille). Kuulkaas, herra, tahdon käyttää tämän miehen tomppelimaisuutta hyväkseni rahojen hankkimiseksi. (Talonpojalle). Hyvä maamies, sinun täytyy tunnustaa, että olette hulluja kärsiessänne hien ja helteen muiden edestä. Olenpa varma siitä, ettei kukaan ole sinua siitä kiittänyt, senjälkeen kuin tulit kaupunkiin.
TALONPOIKA. Eihän niillä ole ollut sen vertaa kunniantuntoa, että olisivat kohottaneet hattuaan, kun heille lakkiani nostin.