(Isäntä pyytää soittajia soittamaan. Soitetaan valituita
kappaleita. Tanssija tulee esittäen kauniin tanssin).
Kolmas näytös.
Kohtaus 1.
Rouva Staabi. Isäntä.
ROUVA STAABI. Täällä on tavattoman hiljaisia tänään. Eikä ihmisiä näy missään vaikka kello jo on yhdeksän. Enhän voi uskoa että kaikki vielä nukkuvat. Minun täytyy koputtaa isännän huoneen ovelle.
ISÄNTÄ (tulee puettuna yönuttuun ja henkseleihin, hieroen silmiään).
Huomenta! Tepäs olette tänään aikaisin liikkeellä.
ROUVA STAABI. Onko nyt aikaista? Kello on yhdeksän.
ISÄNTÄ (haukoitellen). Hyvänen aika, onko kello jo yhdeksän? Sitä en olisi uskonut. Joimme eilen jotenkin vahvasti, niin että pääni on kuin rikkirevitty. Palatsikreivi kestitsi meitä niin, että olimme kaikki hyvässä hutikassa. Ja sen sanon, että hänen hovimestarinsa on herra kiireestä kantapäähän ja niin armollinen, niin armollinen. Voi, rouva Staabi, en voi sitä kuvailla! Tämä kunnon mies täytti itse lasini ja kehoitti minua juomaan palatsikreivin maljan. Uskokaa minua, nuoresta palatsikreivistä tulee vielä hyvä herra! Hän joi toisen maljan toisensa jälkeen ja kilisteli vanhojen raatiherrojen kanssa ja sen sanon teille, rakas rouva Staabi, että hän lopulta kuitenkin joutui alakynteen. Palatsikreivi on vielä nuori mies eikä ole vielä kahdenkaankymmenen vuoden vanha, kuinka hän siis voisi kestää juomingeissa miesten seurassa, jotka ovat olleet raadissa jo monta vuota.
ROUVA STAABI. Millainen herra hän muuten on?
ISÄNTÄ. Kovin hiljainen. Pöydän ääressä en kuullut hänen sanovan luotua sanaa, mutta hovimestari johti sen sijaan yksin puhetta.