ISÄ. Täytyihän hänen nyt kerran päästä kauppalaan oppiakseen jotakin.
ÄITI. Vielä mun mitä, mitä se tuhma luontokappale oppisi. Pahoin pelkään, että hän on värvätty sotilaaksi.
ISÄ. Jollemme häntä löydä, niin saamme maksaa Markus papille hyvät rahat hänen peräänkuuluttamisestaan. Sillä jos pappi saarnastuolista kuuluttaa poikamme etsittäväksi, luovuttaa kyllä upseeri hänet takaisin vaikka hän olisikin jo värvätty.
ÄITI. Puhu sinä pukille mutta älä minulle. Upseerit eivät päästä hevillä sotamiehiä käsistään.
ISÄ. Hyvä jollei hänelle sen pahempaa ole tapahtunut kuin että ovat hänet värvänneet. Pahoin pelkään, Kerttu, että poikaviikari on joutunut pahempaan kiikkiin.
ÄITI. Oi, oi, hän oli sentään ainoa poikamme ja vaikka hän onkin aika tomppeli, on hänestä sentään apua työssä.
ISÄ. Jos hän on kadonnut, niin täytyy meidän, Kerttu, tyytyä kohtaloomme.
ÄITI. Minä en koskaan tyydy kohtalooni. Sinä saat hankkia pojan takaisin taikka toisen hänen sijaansa.
ISÄ. Hanki sitte joku toinen avuksesi, sillä minä olen jo liian vanha ja heikko sellaiseen.
(Äiti itkee).