ISÄ. Älä itke, eukkoseni. Etsikäämme häntä Karjatalon kievarista. Ehkä hän on joutunut sinne.
ÄITI. Loruja, kuinka hän olisi sinne joutunut?
ISÄ. Menkäämme nyt kuitenkin sinne! Mutta kuules sitä melua. Näissä kauppaloissa ei näe muuta kuin paljasta pahaa. Tuossakin kuljetellaan kurjaa syntistä raukkaa. (Raatimiehelle). Anteeksi, hyvä herra, mitä pahaa on tämä kurja syntinen tehnyt?
RAATIHERRA. Hän on hirtettävä.
POIKA. Voi tokkiinsa, eiväthän silmäni vain ole nurin päässäni, tuossahan ovat vanhempani. Oi, rakkaat vanhemmat, nyt tulitte sopivaan aikaan seurataksenne minua hirsipuulle.
ÄITI. Mies hoi, tämä on meidän poikamme, Pekka Niilonpoika!
ISÄ. Niin minustakin näyttää. Pekka Niilonpoika! Mitä tämä on? Mitä pahaa olet tehnyt?
POIKA. Voi, rakas isä! Älä suutu minuun, kadotin ne neljä killinkiä, joilla minun piti ostaa tervaa!
RAATIHERRA. Mikä yksinkertaisuus! Minun tulee häntä sääli. Kuulkaas isäntä, onko tämä teidän poikanne?
ISÄ (itkien). On, on, armollinen herra. Mutta miksi minun poikani hirtetään?