RAATIHERRA. Hän on sanonut olevansa ylhäinen herra ja on hävittänyt tässä seisovien kunnon ihmisten onnen ja menestyksen.
ÄITI. Oi, armollinen herra, se on mahdotonta. Hän on typerin ihminen, mitä maa päällään kantaa. Onko se totta, mistä sinua syytetään?
POIKA. Hiisi vieköön koko sen hovimestarin! Kyllä minä sen vielä pehmitän!
RAATIHERRA. Mitenkä sinä tapasit sen hovimestarin?
POIKA. Kun minä eilen seisoin torilla ja katselin ympärilleni, tuli hän minun luokseni ja sanoi: seuraa minua ja tee niinkuin käsken, niin sinulle koittaa paremmat päivät kuin mitä sinun herrasväelläsi on. Hulluhan minä olisin ollut, jollen olisi sellaista tarjousta vastaan ottanut; minä seurasin häntä, hän puki ylleni sellaisen takintekeleen, sanoi minua palatsikreiviksi, vei minut tämän miehen huoneeseen, joka myöskin sanoi minua palatsikreiviksi, antoi minulle kerralla niin paljon ruokaa ja juomaa, että se olisi riittänyt minulle koko vuoden ajaksi. Minä panen maata enkä ajattele tuon taivaallista. Aamulla sanotaan, että minut hirtetään sentähden, että eilen olin palatsikreivi. Lempo ruvetkoon toiste teidän palatsikreiviksenne!
ÄITI (itkien). Armollinen herra, huomaattehan hänen yksinkertaisuudestaan, ettei hän ole mies tekemään konnankoukkuja, mutta toiset ihmiset ovat käyttäneet hänen typeryyttänsä hyväksensä sekä ovat pitäneet häntä välikappaleena muita petkuttaaksensa. Armahtakaa minua, älkää saattako minua ennenaikaiseen hautaan.
RAATIHERRA. Kunnon kansalaiset, mitä arvelette te, jotka olette kärsineet vahinkoa? Tyydyttekö siihen, että tämä yksinkertainen ihminen saa kärsiä viattomasti.
JALOKIVIKAUPPIAS. Ei se hyödytä meitä laisinkaan. Minä itse säälin häntä.
POIKA. Mielelläni minä maksan kärsityn vahingon. Toinen on menettänyt kaksi kiveä, mielelläni hankin minä hänelle kymmenen sijaan, ja toinen on menettänyt kolmekymmentä rotan vietävää, ne minä kyllä myöskin voin hänelle toimittaa.
RAATIHERRA. Olen havainnut pojan aivan syyttömäksi sekä enemmän sääliä kuin rangaistusta ansainneeksi. Emme minkään lain mukaan voi rangaista häntä viattomana välikappaleena, vaan luovuttakaamme hänet hänen vanhemmillensa sillä varoituksella, etteivät he toiste anna hänen ominpäin matkustaa kaupunkiin, jottei hän antaisi aihetta useampiin tällaisiin murhenäytelmiin.