HERMAN. Voi, pyhä isä, mitä, mitä? Minä näytän likaiselta kuin porsas.
ABRAHAMS. Nöyrin palvelijanne, jalosukuinen herra pormestari. Raadin käskystä olemme tulleet onnittelemaan teitä kaupunkimme pormestarinvaalin johdosta, sillä raati on katsonut enemmän teidän ansioitanne kuin säätyänne ja asemaanne ja valinnut teidät pormestariksi.
SANDERUS. Raati piti kohtuuttomana, että niin viisas mies olisi niin halvassa toimessa ja kaivaisi runsaan leiviskänsä maahan.
HERMAN. Herrat virkaveljet! Viekää tervehdykseni ja kiitokseni hyvin kunnioitettavalle raadille ja vakuuttakaa heille, että minä annan heille suojelukseni. Minua ilahduttaa syvästi, että olette johtuneet niin ajattelemaan, ei oman itseni, vaan ainoastaan kaupungin tähden, sillä jos olisin arvoja tavoitellut, olisin jo aikoja sitten ollut jotakin.
ABRAHAMS. Jalosukuinen herra pormestari! Ei raati eikä porvaristo voi odottaa muuta kuin kaupungin yleistä hyvää tällaisen korkeasti viisaan esivallan hallitessa.
SANDERUS. Sentähden on raati jättänyt huomioon ottamatta niin monta muuta rikasta ja ylhäistä miestä, jotka ovat pyrkineet tähän korkeaan hallitustoimeen.
HERMAN. Niin, niin, minä toivon, etteivät he tule katumaan tätä valintaa.
ABRAHAMS ja SANDERUS. Rohkenemme siis kaikki sulkeutua herra pormestarin arvoisaan suosioon.
HERMAN. Suurin iloni on tehdä teille jokin palvelus. Anteeksi, etten saata teitä kauemmaksi.
SANDERUS. Eihän herra pormestarin sovikaan saattaa kauemmaksi.