GESKE. Luulenpa, että sinä miesparka uneksit.
HERMAN. Niin, minä uneksin sillä tavalla, että minä päätäpahkaa olen uneksinut meille pormestarin viran.
GESKE. Kuule, mies, älä suututa minua taas, muistathan, miten kävi viime kerralla.
HERMAN. Etkö sinä nähnyt, kun kaksi herraa lakeijoineen kulki tästä ohi?
GESKE. Näinhän minä ne.
HERMAN. He kävivät luonani raadin puolesta ilmoittamassa, että minusta on tehty pormestari.
GESKE. Pihkoja kans!
HERMAN. Koeta nyt, rakas vaimo, tästä lähin käyttäytyä hienommin, niin ettei sinussa näy enää vanhoja kannunvalajan-tapoja.
GESKE. Voi, rakas mieheni, onko se ihan totta?
HERMAN. Ihan totta, niin totta kuin että minä seison tässä. Kohta ei koko talossa kuulu muuta kuin: toivotan onnea, nöyrin palvelijanne, sulkeudun suosioonne, suutelen kättänne.