"Minä luulen, että ne juuri tekevätkin miellyttäväksi kauniin pojan, jolla muuten on hyvä ymmärrys."
"Lopeta jo, Seferl, puheellasi et kuitenkaan ansaitse mitään. Minä olen huomenna Burgerlin kanssa kotona."
"Etkö tanssi askeltakaan ja etkö käy katsomassakaan? No sitten sen tietää että se tyttö sopii palvelukseen."
Silloin juuri Grasbodenin isäntä astui ohitse. "Eikö todellakin?" kysyi tämä ystävällisesti nyökäyttäen. Mutta vanha Seferl katsoi häneen ja puisti hiljaa, melkein huomaamatta päätään. Isännän kuullen hän ei tavallisesti kiittänyt ketään palvelijaa, ja kun hän nyt ylisteli Magdaleenaa kasvoista kasvoihin, oli se perin sopimatonta: tyttö tulee ylpeäksi ja työt jäävät takapajulle.
* * * * *
Kun Magdaleena kantoi illalla lautasia pois, viittasi isäntä oveen, jonka hän mennessään oli sulkenut, ja kysyi vastapäätä istuvalta Burgerlilta: "Oletko jo tiedustanut häneltä?"
"Mitä, isä?"
"Mitäkö? Jos sitä et muuten olisi älynnyt, niin olisithan minun arvatakseni uteliaisuudesta ahdistellut häntä, kunnes olisit saanut tietää, minkälaista markkinalahjaa hän toivoo."
"Tietysti hän tahtoo suurimman piparikakkusydämen mitä voi saada ja siinä pitää olla kirjava kuva ja kauniita runosäkeitä."
"Sen uskon", sanoi isäntä nauraen, "se ilahuttaisi häntä suunnattomasti, ja se olisi huokea ilo. Mutta vakavasti puhuaksemme antaisin hänelle mielelläni jotakin kunnollista, sillä hänkin on kunnollinen…"