Kun kuu kuumotti jo korkealla ja tähdet tuikkivat, samosi Seferl taas taloon ja kertoi käsiään väännellen kauheasta tappelusta "Punaisessa kotkassa". Kaksi makaa aivan hengenheitollaan; jos välskäri saa heidät vielä jaloilleen on hän koko velho. Ja hän on jo puolestaan nähnyt tarpeeksi sekä aikoo nyt pysyä kotona!
Molemmat tytöt menivät nyt kamariinsa, että hekin "jotakin näkisivät". He nojasivat ulos avonaisesta akkunasta ja tarkkasivat silmin ja korvin valjua yötä. Näin keveällä ilmalla saattoi helposti erottaa sekä kaukaisemman että läheisemmän hälinän. He katsoivat tiellä kulkijoita, joiden keskuslelusta he näin kaukaakin erottivat yksityisiä sanoja. Toiset menivät kylästä suurelle maantielle, toiset palasivat sieltä. Eräs nuori talonpoika ajoi itkevää vaimoaan puukkiloiden ja haukkuen edellään kylään; toinen kulki horjuen sieltä pois omansa kanssa. Hän puristi vaimoaan vyötäisiltä, veti häntä kömpelösti hyväillen ja kuiskaillen luokseen.
"Hyi!" sanoi Leena punastuen. "He saisivat kumpikin hävetä, toinen sentähden, että hän on niin raaka, toinen että hän sallii muiden nähdä tuollaista, joka herättää inhoa."
"Luuletko että nuo vaimot tahtoisivat vaihtaa asemaansa?" kysyi
Burgerl.
"Voisihan tuo piiskurin ajama kenties antaa toiselle miehensä, jos tämä ottaisi hänet."
"Suuri erehdys", nauroi Burgerl. "Toisen lyönnit ja toisen hyväilyt kestävät vain tämän juhlapäivän. Huomenna elää piiskuri vaimoineen niinkuin kaksi karitsaa ja toinen pari niinkuin kissa ja koira. Tämä on ainoa päivä vuodessa, jolloin edellinen nostaa kätensä vaimoaan vastaan ja jälkimäinen antaa eukkonsa olla rauhassa."
"Kaikki sinä tiedätkin!" sanoi Leena ja vetäytyi pois ikkunasta. "Tule, minä arvelen niinkuin Seferl, että mekin olemme nähneet kylliksi."
"Miksi niin?" kysyi Burgerl ja kurottautui ulommaksi akkunasta. "Senkötähden, että isä tulee tuolla? Mutta pysyyhän hän niin suorana kuin kynttilä kerjäläiseukon lyhdyssä."
"Sinä jumalaton!"
"Ähä, hymyiletpäs? Ajattele, että isä on nähnyt minun hyvin usein makaavan täällä tajuttomana, enkö minä saisi kerran katsoa häntä, kun hänen tajunsa ei ole täydessä kunnossa? — Isä!" huusi hän rohkeasti alas.