Eräs vireä nuorukainen huudahti nyt: "Niin, maailma olisi kaunis, kun vaan tietäisi, mitä siinä tekisi!" Mutta kun tällä syvämielisellä lausunnolla ei oltu tarkotettu erityisesti myllärin poikaa eikä miiluriakaan, sivuutettiin se vastaväitteittä. Nuorukainen katsahti kuitenkin ylpeästi ympärilleen, olihan hänkin puhunut.
Florian katseli miiluria kauan kummastellen, sitten hän puhkesi pilkkanauruun. "Luulenpa sinun vain sentähden pitävän mahdottomana, että minä olen mieleltäni erilainen kuin te, koska sinä et tahtoisi jäädä minun jälkeeni; sinä näet olit ennen minun aikaani seudun suurin heittiö, ja nyt sinua arvatenkin katkeroittaa se, ettei sinua enää mainita ensi sijassa."
"Tuo on mieletöntä lorua", huomautti miiluri.
"Ei sen mielettömämpää kuin sinä aikaisemmin puhuit: Se tapahtui erään tytön tähden, sinä arvelet? Tytön tähden vain? Niin, tyttö se oli, se on aivan varma, ja te tiedätte sen kaikki. Mutta älä puhu minulle mitään hänestä, älä mainitse hänen nimeään; tiedätte, että se raivostuttaa minua! Niin, minä luulen, että te tunnette minut mieheksi, joka voi tuntikausia ääntä päästämättä iskeä vahvalla nyrkkiparilla; ymmärrätte myöskin, että olen saanut mustelmia, jotka pysyvät koko ijän, — mutta kun nyt näette, että minulle on tapahtunut jotain, joka on erottanut minut entisestä elämästäni, niin pitäisi teidän itsestännekin huomata, että kysymys on ollut muustakin kuin tytöstä, jota minä en voinut saada. Mitä siinä oli muuta, en voi sanoa; se on minun salaisuuteni. Joku teistä voisi kenties muistuttaa: ei siinä ole mitään kovin hirmuista ollut, sillä tuo tyttö suoriutui asiasta kovin helposti. Se on totta, mutta nainen on pehmeää savea, mies kiveä; nainen taipuu siinä, missä mies murtuu. Ja kun kohtalon iskut tekevät kenestä kuumesairaan, silloin kysytään, mitä lääkkeitä on kotiapteekissa, hyviä rehellisiä neuvojako vaiko huonoja esikuvia. Ja kehen se koskee, jos raivokuume tuhoaa minut? Vähimmän kaikista itseeni?" Hän pyyhkäisi pöytää kämmenellään. "Minulla ei ole ollut mitään pakkoa puhua tätä teille; olen sen tehnyt vain sentähden, että tietäisitte minun saaneen jotain kokea ja ettei minulla ole tarvinnut olla mitään päähänpistoja tullakseni erilaiseksi kuin te. En todellakaan voi verrata itseäni teihin, sillä minä vasta aloin siitä, mihin te lopetatte. Uskokaa tahi olkaa uskomatta. Voisittehan koetella minua. Mainitkaa joku tehtävä, josta kannattaa puhua ja jota kukaan teistä ei uskalla yrittää; minä sen suoritan."
"Minä tiedän yhden", huusi vireä nuorukainen, "jota kukaan ei vielä ole tehnyt: juo aamillinen viiniä yhteen kulaukseen!"
"Olisin silloin yhtä raaka ja tyhmä kuin sinä", vastasi Florian.
"Miksi sellaiset puuttuvat puheeseen, jotka eivät mitään tiedä", huomautti miiluri. "Tahdotko sinä todellakin tehdä teon, josta muiden on jo kauvan täytynyt pitää kätensä poissa?"
"En sitä muuten olisi sanonutkaan. Minä vain luulen, että me olemme jo tällä paikkakunnalla tehneet niin paljon vallattomuuksia, että sinun on vaikea keksiä jotakin uutta."
"Eikö se saisi olla jonkun matkan päässä täältä?" kysyi miiluri viekkaasti.
"Jos se on jokin aimo yritys, teen sen vuoksi kolmen päivän matkan."