"Mene suolle", sanoi Leena nauraen, "sinähän itse herätät sääliä."
"Niin, aikanaan kohtaloni heittää minua niinkuin minä tätä piippua.
Mutta silloin ei kukaan voi liittää särkynyttä yhdeksi."
"Sinä tulet pian synkkämieliseksi."
"Kun minulle tehdään vääryyttä."
"Kuka tekee?"
"Sen olen jo sanonut."
"Unohda se, niin et ole onnettomampi kuin muutkaan."
Nuorukainen nosti juhlallisesti piipun korkealle: "Tupakoinhan minä!"
"Tuskinpa se auttaa. Lihaa ja läskiä savustetaan, että ne säilyisivät hyvinä, ajatusten laita on toinen."
"Kuinka sinä voitkin olla veitikkamainen!" sanoi nuorukainen tyytymättömänä.