TAAVETTI (Nauraen). Sitä en suinkaan tarkoittanut.
LIISA. Oli miten oli, mutta niin ylpeä yhtä kaikki olit.
TAAVETTI. Vaan en ole enää. Sillä nyt me olemme viisastuneet kumpikin. Ja sentähden arvelen, että me voisimme alottaa alusta, kaikella kunnialla. Jos vaan sinä olet samaa mieltä kuin minä.
LIISA. Kukapa tietää? Ehkäpä minä olenkin?
TAAVETTI. Mutta olekin vasta pitämättä minua narrinasi.
LIISA. Kuinka minä sitä voisin? Niin viisaaksi kuin sinä nyt olet käynyt.
TAAVETTI. Jumala tiennee, lienenkö kylliksikään viisas sinun kanssasi ottelemaan. Mutta voimmehan muuten koettaa illan suussa — jos tahdot.
LIISA. Senhän voimme tehdä.
TAAVETTI. Missä sitte tavataan?
LIISA. "Myllypurossa", tiedän mä! Niinhän sinä sanoit!