TAAVETTI (Kääntää hänelle selkänsä ja seuraa Liisaa. Mennessään). Tehkää sitten, kuten tahdotte. Mutta jos tuon kitupiikin tämän talon herraksi toimitatte, niin silloin minä lähden tieheni. Sillä tuota en isännäkseni huoli, — en, hitto minut vieköön, jos huolinkaan!
(Menee Liisan kanssa taloon.)
NYKÄNEN. Enkös sitä sanonut — Aapeli! Enkös sitä sanonut! Niin pian kuin huomaavat, että tässä talossa on jotain otettavaa, niin loikkivat tänne kuin ahmivat sudet, yksi toisensa perästä, joita et ikinä ole huolinut katsoakaan ennen vanhaan.
TORKKOLA. Kukin parastaan etsii tässä maailmassa! Tulevat ja nuuskivat, ja jolleivat mitään saa, niin menevät matkoihinsa taas! Vaan eipä minua nenästä vedetä. Ja sama kai se sinulle on!
NYKÄNEN. Niin, kun sinä sillä tavalla ajattelet, niin yhdentekeväähän se silloin minulle on. Vaikka sanoihan se sisar-vainaani, jonka kanssa sinä olit naimisissa, — — niin miten se sanoikaan, — niin, näin ikään se sanoi; "Malakias", sanoi, "huolehdi miehestäni ja pidä häntä silmällä ja auta häntä sitte oikealle tielle, jotta hän taivaaseen pääsisi! Et sinä sitä suotta tee, se on varma. Sillä niin paljon pahaa kuin hän minulle on tehnyt, ja niin törkesti kuin hän on rikkonut omaa lihallista vaimoaan vastaan, niin eipä olisi liiaksi, jos hän antaisi sinun ja omaistesi periä kaiken omaisuutensa."
TORKKOLA (Joka on istunut pää käsien varassa, katsoo ylös). Hänkö on sinulle noin sanonut!? — Hän, joka ei sietänyt sinua nähdäkään. Mitä sinä tuota nyt esille vedät, kun kuitenkin jo olet määrän päässä? Varo itseäsi, jos yllätän sinut valheita laskettelemassa! Katua saisit — niin totta vie saisitkin.
NYKÄNEN. Varjelkoon, miten kiivastut!
TORKKOLA (Kiivaasti). Hän ei ole ikinä niitä sanoja sinulle sanonut.
NYKÄNEN. Oon, onpa niinkin. Mutta sinä olet sairas ja huono, — älkäämme siis riidelkö — se ei ole hyvä sinulle — — —
TEEMU (Rahtimies, leveähköt, punakat kasvot, viekas katse, leveälierinen hattu päässä, yllä sininen pusero, pitkävartiset saappaat jalassa, tulee veräjästä). He-hei! — Terve teille! Hyvä että sinut tapasin, Malakias. Eukkosi sanoi, että kyllä sinä täällä oleilet! Eihän minulla tietystikään paljon aikaa ole, hevoseni ovat kärsimättömät, — ne ovat kuin minäkin — eivät tahdo alallaan seistä.