Kirninger vakuutti, että se oli oikein.
"Mihin aikaan siis mainittuna päivänä kohtasitte hänet ja missä?"
"Jaa, no, antakaas, jahka hieman muistelen! — Niin, jo johtuu mieleeni, olin tuona samaisena päivänä aika tavalla harmissani ja läksin kohta syötyäni, tuossa yhdentoista tienoissa, metsään kuivia puita keräilemään. Noin puolisen tuntia mahtoi kulua ennenkuin jouduin työpaikoilleni, siellä olin kentiesi tunnin verran, palausmatkan kera saattoi kulua parisen tuntia; sanokaamme, että kello oli yhden korvilla, kun saavuin kotiin ja näin Kallinger Vinzenzin juuri tulevan ovesta ulos, hän oli taasen syöttänyt vaimolleni arpajaissyöttejään ja unenselityksiään. Minua suututti se, ja minä käännyin hänen mukaansa ja kuljin hänen kanssaan kappaleen matkaa metsään takaisin, sanoakseni hänelle mielipiteeni."
"Tiesittekö, että hän vähää ennen oli voittanut arpajaisissa ja oli rahoissaan?"
"Hän sanoi sen minulle, kun olimme vasta muutaman askeleen päässä kotoani, kun hänelle torailin, ettei arpajaisista hyödy mitään. Silloin pöyhisteli hän samaisella voitollaan."
"Metsän lävitse kulkiessanne tiesitte siis, että hänellä oli rahaa?"
"Niin, tiesin kyllä. Riitelimmekin sen johdosta, kun pyysin häneltä hieman lainata."
"Tarvitsitte siis silloin rahaa."
"Välttämättä, herra, kuten leipää. Vietävän rihkamasaksa aikoi minut viiden guldenin tähden pistää velkavankeuteen."
"Kuinka kauvan tämä velka oli teillä ollut?"