"Olette pienuudestanne pitäen seurustellut serkkunne Vinzenz
Kallingerin kera?"
Kirninger nyökkäsi.
"Millaisessa suhteessa olitte häneen? Tarkotan, kuinka sovitte hänen kanssansa yhteen?"
"No, sillä asialla on omat oikkunsa; ennen naimistani näin häntä vain aniharvoin, mutta sen jälkeen — suoraan sanoen — useammin kuin olisin suonut, sillä hän pani vaimoni pään aivan pyörälle arpajaishommillaan; oli onnettomuutemme, että vaimoni pani arpajaisiin kaiken mikä hengestä irti oli, ja minä — eihän yksinään säästäminen olisi taloamme paljokaan nostanut pönkilleen — minä vein omat ansioni kapakkaan. Niin!"
Tohtori kumartui hieman eteenpäin ja sanoi kehottavalla äänellä:
"Serkkunne ei siis juuri ollut kasvanut sydämeenne kiinni?"
"Valetta olisi niin sanoa", hymyili Kirninger. "Suoraan sanoen, en häntä voinut sietää hetkeäkään." Samalla hän ajatteli: oikein mainio herra, tuo herra tuomari, hän ymmärtää heti asian.
"Milloin olette nähnyt viimeksi serkkunne?"
"Eräänä keskiviikkona viime marraskuussa."
Tohtori mainitsi päivän.